Piparkakkutalo

Psykoterapiaa odotellessa

2008-09-23T20:04:00+03:00

Tuntuu taas siltä, että kaikki minussa on liikaa. Kun hypin, mahani hölskyy edestakaisin. Kun puristelen reisiäni, iho menee mokkuraiseksi. Joka paikasta tuntuu vain tursuavan läskiä. Tiedän, että tämä kuulostaa liioitellulta, mutta silti minusta ihan oikeasti tällä hetkellä tuntuu siltä. Yritän kyllä laihduttaa, mutta mitään muutoksia en omassa vartalossani huomaa. Mahakin on taas niin jumahtanut, eikä tänäänkään ole toiminut, vaikka eilen illalla ja tänä aamuna otinkin yhden pussillisen Pegorionia. Lisäksi maha turvottelee edelleen ikävästi jokaisen ruokailun jälkeen :/

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kunto kaurapuuroa (96 kcal)

Lounas: Elovena pikapuuro (omena&luumu) (110 kcal)

Välipala: Cottifrutti (päärynä-vanilja), päärynä (174 kcal)

Päivällinen: 8 kevyttä kalkkunanakkia, omena (282 kcal)

Iltapala: Kukkakaalia, rasvatonta banaanijogurttia + Talk muruja (330 kcal)

Yhteensä: 992 kcal

Jotenkin ruoka ei ole nyt maistunut normaaliin tapaan, erityisesti hedelmät tuntuvät jäävän suuhun vaan pyörimään. Jotenkin suu on niin kuivan oloinen, että esim. tänään syöty päärynä vain ärsytti limakalvoja ja tuntui vetävän suun ihan hiekkapaperiksi. En vain saanut sitä alas. Mutta esimerkiksi tuo kukkakaali maistuu ihan hullun hyvin. Ja puuro.

Huomenna ensimmäinen kerta psykoterapiaa! Jännittää, mutta vain positiivisessa mielessä. Mulla on nyt ihan oikeasti motivaatiota mennä sinne.

Melkein mahdun

2008-09-22T21:09:00+03:00

Yritän saada tätä elämää taas kasaan, mutta välillä ei vain tunnu siltä. Tänäänkin maha vain reistaili, turvotteli hirveästi syömisen jälkeen ja muutenkin tuntuu, ettei maha oikein ole toiminut lähiaikoina kunnolla. Ruokailun jälkeen tulee myös helposti sellainen etova, paha olo. Töissä ei tietenkään hirveästi auta ainakaan se, että parhaassa tapauksessa tauolta on niin kiire takaisin töihin, että eväät pitää hotkaista. Muuten olen jaksanut töissä tosi hyvin, ihan siis henkisesti ja fyysisestti.

Viikonloppuna sain taas pitkästä aikaa eräät "hyvät" farkkuni päälle ja olin siitä tosi iloinen! Olivathan ne aika tiukat, mutta siis menivät jalkaan ja niissä pystyi asioilla olemaan. Lauantaina syömiset sitten olivatkin aika raisut, aamupalaksi jätskiä ja realia, ruuaksi paketillinen muroja ja leipää ja illalla candy kingeja ja paahtista. Mutta eilinen oli taas ok, eli tiedostan taas rajani ja ahmiminen ei jää päälle.

Tänään farkut eivät taas menneet jalkaan, mutta yritin olla välittämättä. Vaikka kuvottikin niin hirveästi housujen päällä roikkuva mahani. Tosin nyt olenkin oikein kunnolla turvoksissa, joten ei ehkä mikään paras aika farkkujen koittamiseen anyway.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kunto kaurapuuroa + omena (147 kcal)

Lounas: Elovena pikapuuro (omena&luumu) (110kcal)

Välipala: Cottifrutti (päärynä-vanilja), omena (155 kcal)

Päivällinen: 8 kevyttä kalkkunanakkia (224 kcal)

Iltapala: Rasvatonta banaanijogurttia + Talk muruja, 5 riisikakkua (400 kcal)

Yhteensä: 1036kcal

Elokuu vain katosi jonnekin

2008-09-16T19:34:00+03:00

Olen minä vielä täällä olemassa. Elokuu vain meni niin persiilleen, etten ole edes jaksanut pitää yllä tätä blogia. Ahmimisen aloitin jo ennen kesälomaa, koska "lomalla ahmin kuitenkin, joten ihan sama on syödä jo nytkin" ja kesälomalla toki vetelin myös kurkustani alas varmaankin yhtä paljon ruokaa, kuin "normaalisti" syön yhden vuoden aikana. Aika kaoottista siis. Oli lomalla jotain ihan kivojakin hetkiä, esim. kavereiden kanssa mökkeily ja porukoilla oleminen. Ja toki koiran kanssa puuhailu, sorsastus ja kokeissa käyminen. Ne taisivatkin olla ainoita hetkiä, kun ajattelin jotain muutakin kuin ruokaa.

Aika pahoja alamäkiäkin oli. Esimerkiksi loman viimeisen viikon olin kutakuinkin kotona sängyn pohjalla, koska masensi, masensi ja masensi. Oisin vain voinut nukkua ja syödä. Heräilin aina joskus yhdentoista aikaa, pakotin itseni ylös, mutta kuitenkin otin päivällä vielä päikkärit + illalla olin ihan tööt. Ruokailut meni ihan miten sattuu, verensokeri heitteli edestakaisin ja saatoin syödä päivän ensimmäisen aterian joskus iltapäivällä. Ja joskus taas heti aamulla ryntäsin kauppaan ostaakseni muroja, patonkia, karkkia, popcornia ja dippiä. Ja ehkä perunoita, jotta sain tehtyä ranskalaisia. Joka ikinen ilta söin jotain herkkuja; karkkia, popcornia tai keksejä. Leipää ei edes tehnyt enää mieli. En halua edes tietää, miten paljon rahaa noihin ahmimisiin meni koko loman aikana... Normaalilla kauppareissuilla ostettuihin ruokiin en varmaan edes koskenut.

Onneksi rakas "terapiakoirani" pakotti minut joka päivä ylös ja ulos, joten kyllä jotkut päivät sisälsivät edes pilkahduksen onnea ja hyvää oloa. Elokuvissakin yritettiin V:n kanssa käydä, mutta itkuksihan se sitten lopulta meni, kun mulle eivät enää mitkään farkut mahtuneet ja jouduin lähtemään lopulta lökäpöksyissä. Kaupoillakin yritin kierrellä ja etsiä uusia vaatteita (kun mitkään vanhat eivät päälle enää menneet) mutta siitäkin tuli vain ahdistus, kun sovituskoppien peileissä näkyi ruma läski. Sain mä jossain vaiheessa jotain löysiä paitoja ostettua ja joka sekunti häpesin itseäni niissä. Mutta kuitenkin vähemmän, kuin ylitiukoissa vaatteissa, jotka paljastivat kertyneet läskini armotta.

Tuntui melkein hullulta, miten hirveältä shoppailu tämän kokoisena minusta tuntui. Jos jokin mahtui päälle se näytti ihan kamalalta. Ja ne koot, joita normaalisti ostin (jos eivät vain olleet liian isoja) eivät menneet enää mitenkään. Niinpä pyrin vain välttämään lähtemistä yhtään minnekään, minne olisin normaalitilanteessa pukeutunut nätisti, eli meikannut ja pukeutunut farkkuihin ja johonkin kivaan paitaan. Enkä halunnut nähdä ketään, koska tuntui vain siltä, että KAIKKI huomaisivat heti, miten paljon olin lihonut viime näkemästä. Kaupassakin pelkäsin asiakkaita tai työkavereita tulevan vastaan ja yritin vältellä samalle myyjälle menemistä useina päivinä peräkkäin. En ole varmaan koskaan elämässäni hävennyt itseni niin paljon. Ja inhonnut itseäni.

Lääkitys varmaan teki kuitenkin elämästäni siedettävän. Vaikka pahoja päiviäkin oli, pysyin kuitenkin toimintakykyisenä. Ja taisi olla vain muutama sellainen päivä, jolloin olisin kunnolla itkenyt. Töihin paluu tuntui aluksi uskomattoman raskaalta (varsinkin kun piti saada yli kuukaden kestänyt ahmimisputki katki), mutta oikeastaan viikon kuluttua helpotti. Nyt olen töissä jo kolmatta viikkoa ja elämä tuntuu taas astetta helpommalta.

Minä lasken taas kaloreita. Ja punnitsen kaiken, mitä suuhuni pistän. Mutta voin kuitenkin paremmin, kuin vähään aikaan. Tunnen jo, että paino on laskenut edes hiukan, mutta vielä en uskalla kohdata vaakaa. Ehkä sitten, kun vanhat farkut taas mahtuvat. Nälkää en ole juuri kokenut, töihinkin pystyn keskittymään paljon paremmin, kun ainut ajatus päässä ei ole se, että milloin pääsen taas ahmimaan. Minulla on rajat, joita noudatan ja se tekee kaikesta siedettävää. Minä pystyn tähän ja joskus saan taas kokea olevani kaunis. Vielä joskus olen taas pieni ja ihana, niinkuin minun kuuluisikin olla. En minä tällaisena ole oma itseni.

Edelleen lauantaita pidän karkkipäivänä, jolloin en laske ja syöminen saa vaikka vähän karatakin. Kunhan en jatka sitä sunnuntaille. Muuten pitäydyn samassa vanhassa kaloreiden laskemisessa, se on ainut asia, jonka minä osaan. Se on ainut tapa, jolla minä osaan syödä ilman ahmimista. Ja se on ainut tapa, jolla minä pystyn laihtumaan. Oikeastaan oli ihan yllätys, miten vähän mielitekoja minulla on ollut ja kuinka vähän ruoka pyörii päivällä päässä. Jotenkin kai sitä vain tietää, että nyt on turha edes haaveilla mistään ja lähinnä sitä odottaa lauantaita tulevaksi. Tosin unissani en tee juuri muuta kuin ahmi ja inhoa itseäni. Pitkään aikaan en oikeastaan edes ole nähnyt mitään "kivaa" ahmimisunta, vaan kaikissa on sellainen itseinhoinen ja ahdistava fiilis.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kunto-kaurapuuroa (96 kcal)

Lounas: Elovena-pikapuuro (omena&luumu) + vitapom -pore (117 kcal)

Välipala; Cottifrutti (vanilja-päärynä), omena (162 kcal)

Päivällinen: Rasvatonta vaniljajogurttia + Talk -muroja, 3 kevyttä kalkkunanakkia (334 kcal)

Iltapala: Kukkakaalia, trio kevytjäätelöä (340 kcal)

Yhteensä: 1049 kcal

Ensi viikolla aloitan sitten psykoterapian. Kelasta tuli myöntävä lausunto viime viikolla ja eka yhteinen aika terapeutin kanssa saatiin sovittua ensi viikolla. Todella loistavaa! Se on siis tosiaan kerran viikossa ja lääkäri suositteli sitä nyt alkuun ainakin kahden vuoden ajaksi. Odotan siltä paljon. Sain myös itse kopion omasta b-lausunnostani ja diagnoosini olivat lääkärin mukaan laihuushäiriö ja keskivaikea masennus. Olin oikeastaan yllättynyt, että "sain" diagnoosikseni anoreksian. Varsinkaan, kun en juuri nyt ainakaan fyysisiltä ominaisuuksilta tuon sairauden kriteerejä täytä. Minulla on melkein huono omatunto siitä. Ja toisaalta olen helpottunut, että enää mun ei tarvitse selitellä, että "on vähän syömisen kanssa ongelmaa".

Voin sanoa, että minulla on anoreksia.

Paperit kelassa

2008-07-25T21:07:00+03:00

Huomenna karkkipäivä, jes. Mutta keskiviikkonakin oli karkkipäivä. Teki vaan niin paljon mieli pitää sellainen, joten annoin itselleni periksi. Eihän siinä mitään, mutta tunsin niin epäonnistuneeni. Noh, ainakaan en ahminut, eli kai sekin on jo paljon minulta.

Sain myös vietyä keskiviikkona paperit kelaan, mikä oli suuri helpotus. Ihmetyksekseni B-lausunto ei kuitenkaan ollut vielä tullut, vaikka lääkärini oli luvannut tehdä sen heti. Että minun kai se ois kaiken järjen mukaan pitänyt myöhässä olla. Noh, toivon mukaan lääkärini muistaa, mulle kun terapian aloittaminen on kuitenkin tosi iso asia -siis jo ihan se, että saan asiat hoidettua siihen malliin, että se terapian aloittaminen on ylipäätään mahdollista. Kelalla sanottiin, että eiköhän päätös ehdi syyskuuksi, jolloin voisin aloittaa terapiakäynnit.

Ulkona on niin kuuma. Käytiin just V:n ja koiran kanssa rannassa siiderillä ja se oli ihanaa. Inhoan ulkoista olemustani, mutta jotenkin vain kestän sen. Vaikka aina kun kävelen esimerkiksi peilien ohi, näen vain ison roikkuvan mahani ja eniten ahdistaa se, kuin oikein tunnen sen hyllyvän.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaurapuuroa, omena (150 kcal)

Lounas: Elovena pikakaurapuuro (110 kcal)

Välipala: Rasvaton makuviili, omena (154 kcal)

Päivällinen: 2 ruispalaa (leikkelettä, levitettä), porkkanoita, jogurtti (272 kcal)

Välipala: Light -siideri, lakupatukka (216 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice -sorbetti (149 kcal)

Yhteensä: 1051 kcal

Söin eilen noita Fruit&Ice mansikkasorbetteja kaksi peräkkäin ja mulla koski koko yön mahaan :/ Kävin vessassa varmaan sata kertaa ja masu oli ihan turvonnut jä täynnä ilmaa. Ilmeisesti taas hieman liikaa makeutusainetta yhdellä kertaa... Voih.

Melkein oikein

2008-07-21T19:38:00+03:00

"Parempi melkein oikein, kuin täysin väärin". Näin sanoi Gisele Van Der Ster kirjassaan lupa syödä. Viime viikonloppuun voisi oikeastaan soveltaa tätä, sillä vaikka söin karkkia ja popcornia (molempina päivinä), en ahminut niitä ja muutenkin söin ihan suht normaalisti, en esimerkiksi vetänyt leipää montaa pusillista tai ahtanut itseeni jäätelöä litroittain. Olen siis melko tyytyväinen! Molempina päivinä söin myös V:n kanssa samaa ruokaa; uusia perunoita ja lihaa jossakin muodossa. Pureskelin myös kaiken syömäni hyvin, joten varmaankin ensimmäistä kertaa elämässäni olin meista kahdesta hitaampi syöjä :)

Lupa syödä -kirja on nyt luettu loppuun ja yritän ottaa siitä edes joitain vinkkejä korvan taakse ihan jatkoakin ajatellen. Keskiviikkona käyn Kelassa ja vien sinne terapiahakemuksen. Yritän saada tätä elämää taas järjestykseen. Mieliala on ollut hyvä, mutta mahani ahdistaa aivan valtavasti. Tunnen itseni niin valtavaksi ja koen paisuvani kuin pullataikina tuosta vatsan seudulta. Tunnen, kuinka mahani höllyy ylös alas, kun kävelen. Tunnen miten se on makkaroilla farkkuja vasten, kun istun. En voi olla ajattelematta, millaiset jenkkakahvat minulla on.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, omena (153 kcal)

Lounas: Elovena pikakaurapuuro (120 kcal)

Välipala: Rasvaton makuviili, omena (154 kcal)

Päivällinen: 2 ruispalaa (3 leikkelettä + salaattia), 5 kevyt kalkkunanakkia (280 kcal)

Välipala: 3 porkkanaa (45 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice -sorbetti (149 kcal)

Yhteensä: 901 kcal

Onneksi eilen värjättiin + leikattiin mun hiukset, niin olo on taas hieman hehkeämpi. Ihokin näyttää niin kauniin valkoiselle, kun hiukset ovat kunnolla mustat. Olen kuin pieni posliininukke. Tuntuu siltä, että olen ehkä ainut ihminen maailmassa, joka on täysin sinut muuten ulkonäkönsä kanssa, mutta haluaisi vain olla laiha, laiha, LAIHA. Tuntuu, että ilman laihuutta minua ei ole olemassakaan.

Pureskelen

2008-07-17T19:42:00+03:00

Viime viikolta ei ollut kirjoituksia, koska ahmin koko viikon :( Näköjään onnistuu pidempikin putki ihan "vanhasta muistista" eli aamulla kaikkea mitä kaapeista löytyi, töissä ehkä ihan ok-eväät (mutta menin silti siellä pitkin kaappeja ja ai että jos joku toi vielä kahvilla jotain hyvää...), mutta töiden jälkeen vaan suoraan kauppaan ostamaan mässättävää. Normiostokset olivat paketillinen Weetos Stars -muroja ja maitoa (päivälliseksi) ja Candy Kingejä, popcornia ja dippiä illlaksi. Ja kaikkea söin sillä periaatteella, että niin kauan kuin vain saan ruuat sisällä pysymään, niin syön, syön, SYÖN! Yleensä illalla tuli myös sitten aina oksenneltua, koska maha vaan oli niiiiin täynnä. Uuh, tässä siis lyhennelmä viime viikostani.

Ihme ja kumma mieliala oli kuitenkin ihan ok. Siis ei hyvä, mutta kestettävä. Myös tämä viikko on ollut siedettävä, vaikka toki maanantai oli taas vaikea, kun piti vieroittautua ahmimisesta. Nyt jo helpottaa. Tällä viikolla en sitten olekaan ahminut muuta, kuin "Lupa syödä" -kirjaa, joka on kyllä ihan älyttömän hyvä! Lainasin sen tiistaina kirjastosta. Olen jo aika lopusssa ja monia uusia mielenkiintoisia ajatuksia siitä on löytynyt. Erityisesti suolan ja raudan saanti pisti ajattelemaan ja erityisesti pureskelemisesta kertova luku. Tänään olenkin siis pureskellut Giselan oppien mukaisesti ja heti olen huomannut eron. Mahaan ei tosiaan tule sellaista "möykkyä" vaan olo on enemmänkin kylläinen kuin ähky.

Vasta nyt kun pureskeluun keskittyi kunnolla, tajusi, miten nopeasti sitä yleensä syökään! Tiedostan sen kyllä, että mulla on paha tapa hotkaista ruoka -muulloinkin siis kuin ahmiessa. Töissäkään en meinannut kahvitauolla ehtiä syödä omenaa ja viiliä, vaikka normaalisti ne menee ihan heti. Tämä on taas näitä suuria ahaa -elämyksiä ja positiivisia sellaisia :) Kun miettii vaikkapa sitä, että joskus pystyin syömään Candy King -pussia jopa kolme tuntia ja ahmiessa jopa normaalia isompi määrä menee helposti tunnissa. Että miten suuri ero noiden kahden välillä on omassa olossa. Että vaikka jos kerran ahmisi, niin pureskelisi edes kunnolla. Vai olisiko se silloin enää ahmimista ollenkaan?

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, mustikka-jogurtti (158 kcal)

Lounas: Omena-kaneli pikakaurapuuro (120 kcal)

Välipala: Rasvaton makuviili, omena (154 kcal)

Päivällinen: Vesimelonia paloina, 2 hapankorppua + kevyt balkan -leikkele (370 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice -sorbetti (149 kcal)

Yhteensä: 951 kcal

Kelan papereita yritin täytellä sen psykoterapian suhteen jo eilen, mutta en ole varma, ovatko ne oikein vieläkään... Niin raskaita lomakkeita. Eilen soitinkin sille psykoterapeutille, odotan oikeasti aloittamista! Ihan vaikka jo sen takia, että en halua ahmia enää yhtään. Tuntuu tosiaan, että painoa on tullut niin paljon liikaa ja olen vain sellainen möhkälehirviö. Erityisesti rasva tuntuu kerääntyneen tisseihin ja mahaan, olen kuvottava. Ja taas viikonloppu edessä, josta pitäisi selvitä...

Pureskelen, pureskelen, pureskelen.

Nälkä on tullut takaisin

2008-07-02T21:59:00+03:00

Voiko olla ihanampaa tunnetta, kuin herätä ilman päänsärkyä? Lisäksi kun oli vielä ihan järkyttävä nälkä, niin myhäilin oikein tyytyväisenä, että en ole ainakaan liikaa voinut syödä. Muutenkin sellainen oikein miellyttävä aamu pitkästä aikaa, masu ei ollut turvoksissa, heräsin ajoissa ja aamupuurosta tuli just sopivan paksua :) Töissäkin päivä meni nopsasti, vaikka nälkä alkoikin jo painaa siinä kymmenen kieppeillä eikä mennyt ohi edes ruualla, vaikka söin ison lautasellisen keittoa! Oikeastaan ihan mukavaa vaihteeksi, kun tuntee taas nälkää, silloin syöminenkin on helpompaa. Mutta silti jotenkin hassu olo.

Iltapäivällä mulla olikin sitten aika paha olo jostakin ihmeen syystä, eikä ruoka oikein maistunut. Voiko se olla edes mulla mahdollista? Ilmeisesti. Pakotin kuitenkin itseni ottamaan välipalaa, joka oli kyllä hyvä, sillä olokin siitä kummasti lähti kohenemaan. Illalla syömiset menivätkin sitten hieman myttyyn, koska olin käytännössä koko illan koiran kanssa pihalla kaverini ja hänen koiransa kanssa. Jäi sit lounas kokonaan väliin ja kalorit taas aika vähiin. Jos huomenna vähän yrittäs edes tsempata...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, omena (153 kcal)

Lounas: Kasvissosekeittoa (150 kcal)

Välipala: Cottifrutti, omena (144 kcal)

Välipala: 2 klementiiniä, 2 kevyt kalkkunanakkia (109 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice -sorbetti, cottifrutti, 10 kalkkunaleikkelettä (299 kcal)

Yhteensä: 855 kcal

Vielä huominen töissä ja sit alkas pitkä viikonloppu ja perjantaina lähdettäisiin mökkeilemään. Odotan sitä niin paljon, niin paljon. Oon kyllä jo ihan henkisesti varautunut siihen, että syömiset menee överiksi kuitenkin. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, ainakaan ei tarvitse pettyä jälkeenpäin, kun osaa edes pikkuisen varautua asiaan. Jo nyt suunnitelen sitäkin, miten jo perjantai aamuna (kun olen kotona yksin, V töissä) aloitan Candy Kingejä natustamalla. En jaksa tajuta itseäni, mutta jaksaako kukaan?

Psykoterapian alkua odotellessa... Vielä kun sais ne paperit toimitettua kelaan...

Migreeniä potemassa

2008-07-01T20:31:00+03:00

Sunnuntaina söin liikaa, maanantai oli masennuspäivä eli koko päivä meni töissä sumussa ja kotiin tultua lenkitin koiran, söin vähän ja menin nukkumaan. En vain jaksanut olla olemassa. Sainkin sitten kivan pitkät yöunet, reilut 12 tuntia. Ihmeellistä, mistä tuota unta vaan riittää ja riittää... Tänään on ollut vähän parempi olo, siitäkin huolimatta, että olen kärsinyt käytännössä koko päivän pahimmasta migreenistä pitkään, pitkään aikaan. Jo aamulla herätessä tuntui, kuin pää olisi jäänyt katujyrän alle ja töissä sama olo jatkui. Särkylääkkeistäkään ei juuri ollut apua, vaikka otin sekä Ibumaxia että Paramaxia maksimiannoksilla. Pahinta oli vielä se, että iltapäivällä alkoi oksettaa ja pariin kertaan kävinkin sitten vessassa yökkimässä asiakkaitten välillä. Yäk.

Nyt sain vähän nukuttua ja vähän syötyä, joten olo on jo paljon parempi! Koirankin kanssa jaksoin käydä ulkosalla. Syömiset menee miten menee ja yritän vain kestää itseäni. Viikonloppuna olisi tarkoitus mökkeillä parhaan kaverini, hänen miehensä ja V:n kanssa, joten mukava viikonloppu tulossa, jos vain en onnistu sitä syömisilläni pilaamaan.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Cottifrutti (90 kcal)

Lounas: Kasvissosekeittoa (150 kcal)

Välipala: Cottifrutti, omena (144 kcal)

Päivällinen: Vesimelonia, 3 kevyt kalkkunanakkia (360 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice -sorbetti

Yhteensä: 893 kcal

Nöyryytys

2008-06-28T20:12:00+03:00

Launtai-iltaa tässä vietellään. Viikon syömiset ovat olleet suurimaksi osaksi alle 1000 kcalorin per päivä ja olokin sen takia vähän normaalia huterampi. Mutta nälkää ei ole onneksi juuri ollut. Maha on ok eli toimii ihan hyvin, mutta edelleen kärsin sellaisesta oudosta polttelusta/kipuilusta. Viimeksi tänään kun oltiin koiran kanssa lenkillä, niin olo oli masussa todella epämiellyttävä. Maitohappobakteereja (Idoform) syön edelleen, joten ainakin bakteerikannan pitäisi olla suolistossa ok. Tänään kävi itse asiassa ekaa kertaa mielessä, että voisivatko särkylääkkeet ärsyttää mahaani näin paljon? Kun viimeksi tänään jouduin ottamaan Napromexin päänsärkyyn? Pitää seurailla tilannetta.

Keskiviikkona mulla oli lääkäri ja siellä todettiin, että masennus on edelleen keskivaikea. Jotenkin hassua, koska en sinäänsä koe olevani masentunut vaan syömishäiriöinen. Että siis ehkä joo mieliala on varsinkin välillä aika pyllyllään, mutta se johtuu nimenomaan syömisen vaikeudesta ja siitä, että oma ulkonäkö ahdistaa niin pirusti. Menin vielä katselemaan kuvia, joissa olin lokakuussa ja olin niissä NIIN laiha, että ihan säikähdin, kuinka paljon olinkaan lihonut. Heh, hassua sinänsä, että silloin tunsin olevani lihava... Jokatapauksessa sain nyt aikaiseksi soittaa psykoterapeutille (jolla siis kävin noin vuosi sitten tutustumiskäynnillä) ja hän sanoi, että aloittaisi mielellään kanssani syyskuussa. Mahtava juttu! Lääkäri pistää nyt vain B-lausunnon kelaan jne. Odotan tuota itse asiassa aika toiveikkain mielin, ainakin edes yritän tehdä itseni eteen jotakin.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, omena, päärynä (209 kcal)

Lounas: Omena (54 kcal)

Välipala: Omena (47 kcal)

Pikkunami kaupassa: Halva sokerittomia hedelmäpastilleja (83 kcal)

Päivällinen: 4 kevyt kalkkunanakkia, babyporkkanoita, omena (216 kcal)

Välipala: Fruit&Ice sorbetti (149 kcal)

Välipala: 5 porkkanaa (87 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice sorbetti (149 kcal)

Yhteensä: 994 kcal

Tuntuu, että olen vaan syönyt kokoajan, mutta kalorit ovat kuitenkin ok. Jouduin vielä kokemaan ultimate nöyryytyksen sorbetti-ostoksilla, kun tuttu K-kauppias sanoi, että "taasko olet hastraamassa" kun ladoin sorbettipurkkeja kassalle. En olisi mennyt siihen K-kauppaan, mutta kun toisessa ei ollut niin oli pakko. Ja muka aluksi vielä varmistin, että just se kauppias ei olisi ollut töissä (nimittäin olisinhan voinut pistää V:n ostoksille). Huoh.

Huomenna karkkipäivä!

Lasken taas

2008-06-24T18:49:00+03:00

Pohjalla, pohjalla, pohjalla.... Tai oikeastaan en ole edes enää, eilen olin. Tuntui taas siltä, että ei tästä minun elämästä mitään tule, lihon vain lihomistani ja olo on mitä paskin. Eilinen menikin sitten taas ihan ihme sumussa, voi kyllä johtua ihan siitäkin, että en vain jaksanut ottaa sunnuntaina Cipralexia. Vähät välitin silloin mistään muusta kuin syömisestä. Oikeastaan nukuin koko eilisen päivän ja vieläkin vaan väsyttää ihan kamalasti -voisin käytännössä nukkua kellon ympäri! Tuo sateinen ilma ei ainakaan sitä asiaa helpota, kun oon tosi herkkä valon vaihteluille.

Niin juhannus oltiin siis porukoilla. Söin siellä taas itseni ihan pinkeäksi, ei ehkä olleet mitkään pahimmat ahmimisorgiat mun sh-historiassa, mutta syötyä tuli kuitenkin PALJON. Aloitin herkkujen kittaamisen oikeastaan jo keskiviikkona(!), koska aamulla mulla oli ihan ok-olo ja päätin sovittaa pitkästä aikaa mun työfarkkuja. Ja ne eivät vaan mahtuneet jalkaan :( Ahdistus oli valtava, koska olin omasta mielestäni syönyt lähiaikoina ihan hyvin ja vieläpä liikkunutkin normaalia enemmän. Tuli vain sitten sellainen olo, että ihan sama, mitä kurkustani survon alas, kun olen kuitenkin jo lihava. Että siitä lähtökohdasta olikin sitten kiva lähteä porukoille...

Myös mummo ja ukki olivat mökillä. Mummohan tunnetusti tuputtaa koko ajan jotain herkkuja, joten ei edes tarvinnut nähdä vaivaa herkkujen eteen. Ja sitten mummo itse kieltäytyi muunmuassa maistamasta juuri paistettuja lettuja, koska oli "päivällä syönyt niin paljon liikaa" eli kaksi jäätelöä... Hohhoijaa, kiva siinä sitten itse olla, kun oli syönyt ehkä satakertaisen määrän. Ja sitten kun sanoin mummolle, että minun se tässä pitäis laihdutuskuurille rueta, niin mummo siihen, että "silloin yhdessä vaiheessa (eli n. 7 vuotta sitten) sinä olit kyllä liian laiha, mutta onneksi se meni OHI". Justiinsa. Huomion arvoista on esimerkiksi se, että vielä joulun jälkeen painoin sen 43 kiloa. Noh, eihän mummo pahaa tarkoittanut, mutta kovasti jäivät mieleen pyörimään nuo sanat. Tuli oikein sellainen olo, että prkl minä vielä laihutan, jotta olisin taas mummon silmään "liian laiha".

Sunnuntaina tultiin kotiin ja mun oli toki pakko saada kaupasta ahmittavaa. Ostin pizza-riisikakkuja, kaurakeksejä ja Candy Kingejä. Tuhosin ne pelottavalla tavalla, ei tullut juuri edes paha olo... Kai oon jotenkin jo harjaantunut siihen. Eilen sitten tosiaan pistin taas itseni ruotuun ja olo oli ihan kamala, olin kuin alkoholisti, jolla oli takana pitkä ryyppyputki. Viime yöllä esim. heräsin taas ihan likomärkänä ja oli pakko vaihtaa sekä yöpaita, että lakanat. Ja tänään on koskenut päähän käytännössä koko päivä. Napromexin voimalla oikeastaan menin töissäkin.

Mahasta on tässä vaiheessa paha sanoa mitään, koska eilen kittasin Levolacia suoraan pullosta ja tänään Movicolia heti aamulla tyhjään vatsaan. Ainakaan se ei ihan juntturassa ole eli toimii sentään. Niin ja Idoformia olen jatkanut taas, porukoille en edes yrittänyt muistaa. Menkatkin kait kohta alkaapi, joten voi olla lystikkäät ajat edessä päin tuon mahan suhteen.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, omena (153 kcal)

Lounas: Tomaattikeittoa (150 kcal)

Välipala: 2 klementiiniä, cottifrutti (156 kcal)

Päivällinen: Vesimelonia, päärynä (311 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice -sorbetti (149 kcal)

Yhteensä: 919 kcal

Joo eli lasken taas, se on nimittäin ainut tapa syödä, jonka osaan. Mä en vaan näköjään pysty mihinkään muuhun, oon ihan toivoton tapaus. Jotenkin tuo laskeminen on taas niin rauhoittavaa, koska mulla on jokin kontrolli mun syömisiin. Sunnuntaina on tarkoitus pitää karkkipäivä, onpahan jotain mitä odottaa. Lisäksi olen nyt taas oppinut kantapään kautta sen, että jos olen herkkulakossa, niin se vaan menee ahmimiseksi. Jos mulla on edes se yksi päivä viikossa, jota odottaa, niin pystyn kyllä pitämään itseni kurissa ne kuusi muuta päivää. Ainakin ennen.