Mielialojen heittely on hämmentävää. Tänään taas sellainen päivä näin vaihteeksi, ettei ole ahdistanut yhtään. Oon pannutkin merkille tässä, että yleensä ne mun ahdistuspäivät sijoittuvat alkuviikkoon ja mieliala sitten pikkuhiljaa kohoilee kohti torstain minikarkkipäivää. Torstaina olo onkin tasaisin ehkä kaikista päivistä. Perjantai on taas aika neutraali, lauantaina olen jo ihan hiprakassa tulevan karkkipäivän tähden. Sunnuntaina sitten sulatellaan, vapaapäivänä se kuitenkin on yllättävänkin rento. Ja tosiaan maanantaina arjen alkaessa alkaakin sitten hitonmoinen ahdistus, tiistai on jo ihan ok ja keskiviikot usein melko neutraaleja. Aika kummallinen kierto tosiaan. Painokin tosiaan heijaa siinä mukana, eli on yleensä alimmillaan to, pe ja la, sunnuntaina en usein itseäni punnitsekaan ja maanantaina paino on yleensä noussut siitä lauantain mittauksesta. Kysymys kuuluukin; peilaako mielialani painoa vai paino mielialaani?

Tänään paino oli jokatapauksessa melko alhainen, 43,1 kg. Ei kyllä mikään ihme, sillä eilen illalla maha meni (ihan yhtäkkiä) aivan sekaisin ja yölläkin mun piti herätä vessaan kokonaista kaksi kertaa! Huh. Aamulla piti vielä ennen töihin lähtöä pariin kertaan käydä, mutta onneksi töissä maha ei enää ollut niin vetelänä, että olisi pitänyt kesken työpäivän vessassa hyppiä. Just tällaisina hetkinä on vaikeaa ymmärtää, miten joskus voinkin kärsiä niin kamalasta ummetuksesta. Tuntuu, että mun mahalle se on joko/tai -mitään välimuotoja ei ole. Aamullakin alkoi yhdessä vaiheessa ihan huolestuttaa, kun kaikki tavara tuli ulos ihan sulamattomana. Uh.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (293 kcal)

Lounas: Pikapuuro, rasvaton viili (215 kcal)

Välipala: Omena, luumu (93 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena, luumu (233 kcal)

Iltapala: Omena, porkkanoita (203 kcal)

Yhteensä: 1037 kcal
Syömiset on taas niin perselleen, mutta jotenkin en jaksa edes välittää. Tiedän varsin hyvin, että muutakin pitäisi syödä kuin omenoita, mutta kun ne ovat niin hyviä, ihan oikeasti! Illaksikin olin alunperin suunnitellut jäätelöä, mutta otinkin mieluummin omenan, koska sitä teki enemmän mieli. Outoa.
Leiri -viikonloppu lähestyy ja se ahdistaa enemmän koko ajan. Pelottaa, miten syömisten kanssa sujuu; ahminko vai kieltäydynkö kaikista ruuista, joita minulle tarjotaan? Aika paskat vaihtoehdot, en voi muuta sanoa. Miksi ei vain voisi syödä normaalisti, ajattelematta asiaa sen kummemmin? Miksi pitää saada ahdistuskohtaus jostain ihan pienestä asiasta ja sen tähden lyödä sitten kaikki syömiset läskiksi eli alkaa ahmimaan. Voi kun tietäisin.