Viime viikolla en vaan ehtinyt kirjoitella. Siis en ihan oikeasti ehtinyt, kaikki illat olivat niin kiireisiä ja ylitöiksikin meni useampana päivänä. Alkuviikon syömiset olivat ihan ok, paitsi että söin melkein joka ilta turkinpippureita, jotka sitten vähensin päivän muista syömisistä. Ei ehkä se ihan paras tapa kasata näitä päivän kaloreita.

Perjantai-iltana mun hyvä ystävä tuli meille viikonlopun viettoon. Meillä olikin sitten aivan järkyttävän mukava viikonloppu! Syömiset olivat kyllä mitä olivat, eli söin ihan todella paljon. Perjantaina kaikki meni vielä ihan suht ok (paitsi että söin karkkia suihkussa, ihan vain siksi, etteivät muut näkisi), mutta lauantai olikin sitten aikamoinen herkkuilottelu. Mutta joo, toisaalta katsottiin yks maailman paras animesarja (putkeen vielä, aikaa meni noin 9 tuntia...), joten tavallaan en edes jaksanut vaatia itseltäni mitään. Syötiin siis pizzaa, popcornia dippikastikkeella, riisikakkuja ja tietenkin Candy Kingeja. Ja paljon.

Sunnuntaina olo oli jo aika turvonnut, mutta mieliala oli ehdottomasti plussan puolella. Söin leipää, söin karkkia ja kävin ulkoilemassa. Juteltiin mukavia ja mulla oli hyvä olo. Kun kaverini sitten illalla lähti asemalle, katsottiin vielä V:n kanssa elokuva ja tottakai kera Candy Kingien. Kuinkas muutenkaan. Tuli kyllä ihan järkyttävän huono olo ja maha meinasi haljeta. Sanoi ehkä sopimuksensa irti sen viikonlopun osalta. Herkkukiintiö oli siis virallisesti täynnä!

Yön nukuin ihan hyvin, vaikka näinkin unta, jossa olin raskaana. Ei ihme, sillä sellainen potkupallo se mun maha vielä aamullakin oli, kun heräsin töihin. Farkut sain jalkaan tosi vaivalloisesti, just ja just menivät kiinni. Ei ollut olo sieltä hehkeimmästä päästä, mutta päivä töissä meni ihan kivasti ja tänääkin olo on ollut oikein leppoinen. Pahin turvotuskin alkaa selvästi laskea; aamulla farkut olivat jo jalassa ihan siedettävät.

Maha toimii, mutta luultavasti siksi, että kippasin Movicolia koko viikonlopun. Eilenkin otin vielä kolme satsia, tänään en enää. En edes tiedä mihin olen tämän asian suhteen menossa, mutta jotenkin vaan pystyn tuon lääkkeen käytön itselleni perustelemaan. Kun mulla ihan oikeasti maha jumiutuu ahmimisesta, ihan kipeäksi asti. Tavallaan en siis käytä lääkettä väärin. Mutta siitä huolimatta suurin syy taitaa kuitenkin olla se ahdistus, joka ahminnasta tulee. Haluan vain kaiken minusta pois mahdollisimman nopeasti. Ja todellakin, tiedän kyllä, ettei Movicol (tai mikään muukaan laksatiivi) laihduta, mutta helpottaa se oloa siitä huolimatta. Se on nimittäin ihan kamala tunne, kun tavaraa menee sisään ihan hulluja määriä, mutta mitään ei tule ulos moneen päivään...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + mustikoita, omena (183 kcal)

Lounas: Kaura-ruispuuroa, omena (162 kcal)

Välipala: Appelsiini (86 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, kurkkua, päärynä (242 kcal)

Iltapala: Valio profeel jogurttia + All Bran Plus -muroja (304 kcal)

Yhteensä: 977 kcal

Jotenkin jaksoin taas yllättyä siitä, miten helppoa jälleen kerran oli palata takaisin "ruotuun" eli mun normaaliin syömiskuvioon. Kaikki maistuu hyvältä ja pää kestää kontrollin, vaikka toki esim. leipää tekisi mieli syödä vaikka koko paketillinen kerralla. Mutta pystyn olemaan ilman, vaikka esim. just nyt V:n paahtamat ruispalat tuoksuvat ihan yli-ihanilta. Lisäksi noin niinkuin fyysisesti ei ole oikeastaan ollut mitään "vieroitusoireita", vaan esim. lenkkeillä olen eilen ja tänään jaksanut ihan tosi hyvin. Yleensä kun olo jotenkin aina romahtaa, kun siirtyy mässäilystä "normaaliin" kalorimäärään. Elimistö ei jotenkin vaan kestä, kun se kalorimäärä taas tipahtaa niin hurjasti taas yhtäkkiä. Mutta tottuu siihen taas muutaman päivän kuluttua.

Viikonloppuna tuli taas mietittyä moneen kertaan, että miksi sitä ei vain voisi syödä normaalisti? Kun syömisellä on niin monia positiivisia vaikutuksia omaan oloon. Jaksaa esimerkiksi lenkkeillä, ei palella koko ajan ja seksiäkin tekee ihan eri tavalla mieli. Mutta toisaalta vihaan itseäni, tunnun vain lihovani koko ajan ja alan helposti ahmimaan. Rakastan vaan herkkuja liian paljon. Olen tehnyt syömisestä jotain niin erityisen ihanaa, että se lähtee hanskasta heti, kun vähän löysään otetta itsestäni. Vaikeaa.

Ensi viikonloppuna (oikeastaan jo ylihuomenna!) lähdetään pidennetylle viikonlopulle porukoiden luokse ja odotan sitä innolla. Vähän ahdistaa syömiset, mutta yritän olla ajattelematta koko asiaa. Oisin ihan tyytyväinen jo siihen, jos määrät pysyisivät suht ok rajoissa, että en ihan kaksin käsin ruokaa suuhuni tunkisi. Että saisin reissusta irti ihan sillä, että vietettäisiin aikaa perheen kesken, saunottaisiin ja puuhattaisiin koirien kanssa ulkona.