Jooh, taisinpa nuolaista ennen kuin tipahti jne. Jos nimittäin keskiviikko oli mahtava päivä noin niinkuin painon ja syömisen suhteen, niin torstai menikin sitten ihan päin helvettiä. Meillä oli siis illalla koulutusta ja kutsussa oli puhetta "iltapalasta". Arvasin kyllä sen tarkoittavan ihan kunnon ruokaa, mutta en kokenut sitä hullun ahdistavana. Kyllähän mä vain lämmintäkin ruokaa syödä. Mutta mutta... kun pääruokana oli kanapastaa! Siis pastaa, mun mega-ahdistusruokaa. Alkusalaatit söin oikein kiltisti ja hyvää oli, pastastakin söin melkein kaiken, ainakin kanapalat, mutta pastaa jätin lautaselle jonkin verran. Tuossa vaiheessa olo oli vielä ihan jees. Sitten kuitenkin huomasin, että jotkut muut olivat jättäneet pastaa vieläkin enemmän syömättä ja tajusin olevani maailman suurin ääliö, kun edes koskin koko pastaan. Tunsin itseni niin lihavaksi.

Itse koulutustilaisuudessa olikin sitten tarjolla Geishoja ja kahvia/teetä. Otin yhden, koska ajattelin normaalien ihmisten tekevän niin. Mutta sitten huomasinkin mun vieressä olevien naisien rohmuavan Geishoja oikein kaksin käsin. Voi että rupesi tekemään mieli. Otin sitten toisen ja kolmannenkin... Kun Geishoja vielä sitten oikein koulutuksen lopuksi tyrkytettiin meille, niin toki työnsin niitä käsilaukkuun ja ahmin sitten vessassa ennen lähtöä (ettei mun työkaveri näkisi... hävetti niin).

Kotiin tullessani mielessä olikin enää yksi asia; ahmiminen. Aloitin jäätelöllä, jota vedin yli puoli pakettia (oisin toki syönyt enemmän, jos sitä vain olisi ollut), sitten jatkoin turkinpippuripussin jämillä (oisin toki syönyt enemmänkin, jos niitä vain olisi ollut) ja lopulta kun V meni jo sänkyyn, niin rohmusin pakkasesta jäisiä pikkuleipiä ja jääkaapista leivontasuklaata. Loistavaa. Oisin vaan mennyt nukkumaan, niin siihen olisi sitten syöminenkin loppunut, mutta valvoin vaan ja söin.

Aamulla heräsin väsyneenä, vaan en yhtään turvonneena töihin. Piti oikein sata kertaa ihmetellä omaa hyvää oloa ja ennen kaikkea mahaa, joka toimi ja ei ollut yhtään turvonnut. Töissä oli ihan kamalan kiireinen päivä (en nyt muista toista yhtä kiireistä koskaan olleenkaan!), mutta olin ihan loistotuulella. Ihmeellistä. Illalla tunnustinkin sitten V:lle eilisen ahminnan ja se helpotti, koska olin niin yrittänyt tehdä sen häneltä salaa ja salailu on inhottavaa.

Olin kyllä töiden jälkeen niin poikki, että menin jo nukkumaan ennen seitsemää, puoli seiskalta olin jo unessa. Niin sairasta! Ja tänään nukuin yhdeksään eli viime yönä nukuin 14,5 tuntia, tehkääpä perässä :) Aamulla kyllä tuntuikin siltä, että oli nukkunut ihan riittävät unet, mutta päähän koski ihan järkyttävän paljon. Ei se migreeniä ollut, johtui ehkä siitä, että söin eilen reippaasti alle normaalin, kaloreita kertyi jotain alle 700... Otin sitten "aamupalaksi" Paramaxin ja 2 Ibumaxia -jä lähtihän se päänsärky. Maha tosin varmaan riemastui asiasta.

Nyt odottelen ruokaa uunista, tehtiin soija-papupihvejä ja uuniperunoita/-lanttuja. Mulle on siis nuo lantut. Aamulla käytiin jo kaupoilla ja ostin ison pussin Candy Kingejä, joiden syömistä en malttaisi millään odottaa. Tekee niin paljon mieli vaan kaikkea hyvää, mutta yritän olla stressaamatta. Yritän nauttia tästä lauantaista.