Anteeksi vain tuo eilinen angstaaminen. Olin vain jostain syystä niin pahalla tuulella, mikä johtui varmaan osaltaan siitä todella pahasta päänsärystäkin. Voisin nyt sanoa, että ei mulla oikeasti niin paha ollut, mutta toisaalta juuri sillä hetkellä ne tunteet olivat todellisia. Nyt olen vain viettänyt leppoisaa sunnuntaipäivää, tehnyt aika paljon koulujuttuja ja käynyt koiran kanssa leppoisalla kävelyllä, kaikin puolin kelpo olo :)

Niin ja se paino; 46,9! Nyt on sitten mielenrauhakin saatu, huh huh. Aika ihanaa oikeastaan tästä aloittaa viikko, koska yleensä aina on tullut viikonloppuna syötyä liikaa, mikä tavallaan johtaa siihen, että juuri viikon alusta pitää "laihduttaa" (olla siis ylitiukalla ruokavaliolla... kyllähän mä oikeastaan koko ajan laihdutan...), torstaina voi jo vähän hengähtää ja sitten viikonloppuna tulee herkuteltua -ja sitten sykli alkaa alusta. Nyt on siis kerrankin täysin paineeton olo lähteä kohti seuraavaa viikkoa, vaikkakin takaraivossa on ajatus siitä, että seuraavana viikonloppuna tulee syötyä, joten sitä varten pitäisi petrata jo nyt. Saa nyt nähdä laskeeko tuo paino vielä viikolla, vastaan en pistä, mutta en siihen kuolekkaan, vaikka se ei tuosta muuttuisikaan. Ei tietenkään mieluiten ylöspäin ;)

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (levitettä + kinkkua), jogurtti, kaakao (422 kcal)

Välipala: Omena (80 kcal)

Ruoka: Hedelmäpommi (rasvaton viili, omena, 2 kiiviä) (258 kcal)

Välipala: All Bran plus -muroja + rasvatonta maitoa (150 kcal)

Iltapala: 4 satsumaa, päärynä, mansikkakeittoa (194 kcal)

Jaksoinpas laitella nuo kalorimäärätkin ylös. Yhteensä 1104 kcal. Liian vähänhän tuo on, outo juttu, sillä tuntuu siltä, että olisin syönyt kaikin puolin hyvin. Mutta näköjään en oikein osaa arvioida näitä syömisiäni, sillä eilen todellakin tuntui, että söin aivan liian paljon, mutta illalla jouduin kuitenkin menemään nukkumaan kamalassa nälässä ja aamulla heräsin jo kahdeksan jälkeen ihan vain syömään! En vain yksinkertaisesti voinut jatkaa nukkumista mahakipujen takia, vaikka käytännössä nukuttanut olisikin. Järkeä? Ei missään nimessä! En ajatellut ottaa tavaksi, mutta jotenkin ei vain "viitsinyt" rueta syömään, kun ajattelin, että kyllä mä siihen aamun jaksan odottaa. Mutta ihan tosissaan on se jotenkin surullista, että sunnuntai aamuna ei saa nukkua pitkään noin typerän asian takia.