Aloitan nyt ei-niin-paranemismyönteiseen sävyyn eli aamupainolla, joka oli 43,2 kg. Positiivista on kuitenkin se, että se on karkkipäivän jälkeinen paino ja eilen söin kyllä muutenkin ihan silleen reilummassa mittakaavassa. Että päivällä meni myös jätskiä, keksiä ja leipää, mutta varsinaisesti en kuitenkaan ahminut. Ihaninta oli se, että karkkien loputtua menin suoraan nukkumaan, eli en langennut tällä kertaa vanhaan tuttuun ahmiskaavaan. Kaikin puolin siis hyvä fiilis.

Paino on pyörinyt koko viikon siinä 43:n paikkeilla. Ja pitkästä aikaa musta tuntuu siltä, että mulla ei ole mitään hätää eikä minkäänlaista tarvetta laihduttaa. Että tämä paino olisi sopiva ja voisin vaikka lisätä syömisiä, koska kaiken järjen mukaan mun ei siitä pitäisi mihinkään suuntaa lihoa. Esim. viime viikollahan pidin myös karkkipäivän sunnuntaina(kin) ja paino ei silti liikahtanut yhtään ylöspäin. Niinpä ajattelin myös tänään kokeilla pitää karkkipäivää :) Minkäänlaisia ahmimisfiiliksiä mulla ei ole, illaksi ajateltiin vain vuokrata leffa ja ottaa samalla FilmTownista pussilliset karkkia.

Lisäksi ajattelin olla laskematta myös tänään -ihan niinkuin viimekin viikolla. Ruuaksi ajateltiin kokkailla uunikasviksia, maissintähkiä ja hyvät sisäfilepihvit. Ei mun silleen edes tekisi lihaa varsinaisesti mieli, mutta oon jotenkin senkin suhteen saanut itseäni niskasta kiinni, että mun on ihan pakko syödä lihaa edes joskus. Kyllähän kinkkua menee leivän päällä päivittäin, mutta se ei kyllä ihan riitä. Ei lähellekään. Nuokin pihvit oli tarkoitettu eiliselle, mutta kun päivä meni (jälleen) koiran kanssa kokeessa, niin ei sitten ehditty kunnolla ruokaakaan laitella. Mutta hyvä näin, jospa jatkossakin sunnuntai olisi sellainen päivä, jolloin en kaloreita laskisi.

Puhuttiin aamulla V:n kanssa mun painosta. Kun oikeastaanhan en ole laihtunut tästä mihinkään sitten huhtikuun, josta asti olen tuon 43 painanut. Siis vaikka olen mukamas koko ajan laihduttanut. Ilmeisesti olen jollakin tapaa "saavuttanut" sellaisen pisteen, josta on enää vaikea saada painoa alaspäin ilman, että rupeaisi ihan totaaliselle nälkäkuurille. Ja sellaiselle en todellakaan aio rueta. Eli toisaalta jos en liho myöskään hieman reilummilla syömisillä, niin eikö mun olisi sitten ihan yksi ja sama syödä vähän enemmän? Olisihan se paljon järkevämpää ja tietenkin... kivempaa. Toki ensisijainen lisäys ei saisi olla karkkimäärän nostaminen, mutta babysteps, babysteps.... Lisäksi luulen, että tällä systeemillä ahmiminenkin vähenisi ainakin jonkin verran. Ja voihan tuo buustata jonkin verran myös aineenvaihduntaa, mikä taas olisi jo paljon plussaa.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena

Lounas: Porsaan filepihvi, uunikasviksia (paprikaa, sipulia, valkosipulia, lanttua), maissintähkä

Välipala: Omena

Iltapala: Pussillinen irtokarkkia

Noin aukikirjoitettuna näyttää jotenkin... pahalle. Äh, noh ainakin erilaiselle kuin normaalisti. Kai sekin on askel eteenpäin.

Muuten olo on ollut varsin hyvä, ainakin mieliala on pysynyt todella korkealla, rakastan tuota Cipralexia, sillä se ihan oikeasti on auttanut mua todella paljon! Kiitos vain lääkärille sen määräämisestä! Painajaisia olen tosin nähnyt edelleen, mutta kai ne on vain kestettävä? Ehkä ainut asia, joka tässä lähipäivinä on rassannut, on tämä jatkuva paleleminen. Kesää tulee kummasti ikävä, kun miettii, minkälainen talvi on taas edessä...