Maha on vain edelleen ihan sekaisin. Töissä oli varsinkin iltapäivästä todella vaikea olla ja kotiinkin jouduin kävelemään suurinpiirtein kaksin kerroin. Nyt illan olenkin sitten ollut ihan vesiripulilla, vessassa voisi käydä vaikka kokoajan, jos vain viitsisi. Kai tän on vain pakko mennä pian ohi? Mulla ei nimittäin kohta enää paikat kestä...

Aamupaino oli tänään 42,8 kg. Ja siitähän riemu repesi. Toisaalta aloin heti selittelemään itselleni, että johtuu vain siitä, että suolisto on tyhjillään. Noh onhan se muutenkin aamusta vaa`alla käydessäni, joten seli seli taas kerran. Mä kun en vain usko noita painoja, en sitten millään. En myöskään uskalla lisätä syömisiäni, vaikka just nyt niin pitäisi tehdä, jotta paino ei enää ainakaan kamalasti lipsuisi alaspäin. Vaikka kai mä jotenkin salaisesti sitäkin toivon? Jotenkin sitä vain yrittää ajatella asioita järkevästi, koska ihan järkevä ihminenhän minä pohjimmiltani olen. Että kyllä itsekin tajuan, että johonkin se raja vain on vedettävä. Mutta siitäkin huolimatta en voi kuvitella sellaista tilannetta, että olisin omasta mielestäni liian laiha. Voiko sitä koskaan olla, kun nytkin näkee itsensä aika ajoin peilistä ihan järkyttävän lihavana?

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä + salaattia), jogurttia (309 kcal)

Lounas: Elovena hetki -puuro, omena (178 kcal)

Välipala: Appelsiini, viili (162 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena, 2 porkkanaa (226 kcal)

Iltapala: Appelsiini, 2 kiiviä, jogurttia (212 kcal)

Yhteensä: 1087 kcal
Jos tuota mahatautia ei oteta huomioon, niin tänään on ollut oikein hyvä olo. Töidenkin jälkeen jaksoin käydä koiran kanssa lenkillä ja muutenkin on ollut sellainen jaksava olo. Ihan ihme juttu, miten pitkään tällainen hyvä olo onkaan kestänyt -vähän aikaa sitten kun tuntui, että heikotti ihan joka päivä. Kalorimäärä on tosiaan pysynyt ihan samoissa lukemissa, mutta kaipa nyt vain syön sitten muuten "oikeita" juttuja. Hassua sinänsä, koska juuri nyt koen ruokavalioni olevan yksipuolisempi kuin koskaan. Huomionarvoista on myös se, että en edes muista, milloin olisin viimeksi mennyt nukkumaan todella nälkäisenä.

Huomenna lähdetään porukoille pääsiäisen viettoon ja takaisin tullaan sitten maanantaina. Päivityksiä ei siis ole luvassa vähään aikaan. Odotan koko reissua todella paljon, sillä pitkästä aikaa syöminen ei ahdista yhtään. Kyllä mä ennenkin olen niin hyvin pärjännyt, että kyllä varmasti pärjään nytkin! Lauantaina on tarkoitus herkutella ihan normaaliin tapaan ja yritin kaikkeni, jotten laskisi kaloreita koko reissun aikana. Vaikeaahan se on, mutta toisaalta helpottaa ihan sekin, että siellä ei ole nettiä ja muutenkin ruuista saatuja määriä olisi vaikeaa arvioida. Kyllä ennnenkin olen pärjännyt niin, että luotan vain omaan vaistooni ja syön sen verran, miltä tuntuu. Luultavasti se on kyllä liian vähän, mutta empähän ainakaan ahmi.

Toivottavasti tiedossa ihana pääsiäinen :)