Ihan kauhea päivä takanapäin. Töissä eräs asiakas oli niin ilkeä, että sai minut itkemään. Kyllähän mä vähän itkupilli olen, mutta ei kyllä koskaan aikasemmin töissä ole edes meinannut tulla itkua, vaikka kuinka veemäisiä asiakkaita olisi ollut. Toisaalta tämä ei niinkään ollut veemäinen vaan sellainen kauttaaltaan paha ja ilkeä. Oli sitten mieli maassa oikeastaan ihan koko päivän. Onneksi sentään pääsin jo kolmelta kotiin. Lähdin sitten koiran kanssa tuonne vesisateeseen lenkille, ei ollu kivaa, mutta tulipahan lenkkeiltyä. Siinä taisi saada ne pahimmat agressiotkin ulos ja nyt on vain kiva olla kotona lämpimässä. Ja ei oo huonoa omatuntoa siitä, että olisin jättänyt koiran kunnolla lenkittämättä vesisateen takia. Oon nimittäin jotenkin tosi paha syyllistämään itseäni nimenomaan tuon koiran suhteen.

Onneks tänään oli sentään ensimmäinen päivä viikonlopun jäljiltä, kun ei enää farkut kiristäneet päällä. Aika normaali olo siis sen puolesta, mikä on tietenkin todella helpottavaa. Nyt on kyllä sokerit ilmeisesti jo todella alhaalla, sillä kädet tärisee ja väsyttää ja huimaa. Nälkäkin on, mutta koen sen jotenkin vain hyväksi oloksi -kaikesta huolimatta. Ihanaa, kun maha on tyhjä. Nyt tuntuu siltä ekaa kertaa viikonlopun jälkeen. Tää on jotenkin oudon euforinen olotila.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, omena, päärynä (195 kcal)

Lounas: Kaura-ruispuuroa, omena (150 kcal)

Välipala: Päärynä (52 kcal)

Päivällinen: Tomaattikeittoa, pakasteherneitä (256 kcal)

Iltapala: Mustikka-vanilja kevytjäätelöä (364 kcal)

Yhteensä: 1017 kcal

Tosi ihanaa, että on taas viikonloppu edessä. Tekis mieli käyttääkin koko viikonloppu vaan nukkumiseen, koska olen ihan koko ajan niin sairaan väsynyt. Tää pimeä vuodenaika on mulle niin pahaa myrkkyä, mun keho kun jotenkin ymmärtää asian niin, että nukkumaan on tarkoitus mennä samaan aikaan, kun tulee pimeääkin. Onhan se kyllä ihan loogista. Ehkä huominen karkkipäivä antas vähän potkua oloon, tarkoitus ei kyllä muuten olis luisua mihinkään mättämislinjalle. Nyt ei kyllä oo yhtään sellainen olo, mutta eipä ollut viime perjantainakaan... ja kuinkas siinä sitten kävikään. En jotenkin enää yhtään luota itteeni tämän asian suhteen.