Voih, onpas ollutkin päivä taas. Aamulla nukuin pitkään ja nautiskelin sängyssä loikoilemisesta, oli oikein hyvä olo kaikin puolin. Kun menin kuitenkin vessaan, ei maha osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa siitä, että se tänään suvaitsisi toimia. Toinen päivä siis jo putkeen, joten vaa´alle en sitten viitsinyt mennä mieltäni pahoittamaan. Lähdin koiran kanssa aamulenkille, jossa olo oli hutera ja heikko. Kun pääsin sisälle tekemään aamupalaa, olin jo itkuinen ja epätoivoinen sekä valmis räjähtämään minä sekuntina tahansa. Huh,  miksi täytyykin reagoida alhaiseen verensokeriin (näläksikin sitä voisi kai kutsua) tuolla tavoin. Noh, valmistuihan se aamupalakin sitten lopulta ja hyvä aamupala olikin. Poikkesin tällä kertaa perinteisestä, kai se vaihtelu ihan hyvää aina välillä tekeekin.

Energiamäärältään aamupala oli perinteisen aamiaiseni luokkaa, mutta täytti mahan kyllä täysin eri tavalla. Siitä mulle sitten tulikin jotenkin kauhea läskiahdistus -olo, koska maha tuntui jotenkin ylitäydeltä + suolistossa painoivat myös kahden edellisen päivän ruuat. Silti olo oli samalla voimaton ja heikko. Lähdin kuitenkin täysin vetämättömänä koiran kanssa lenkille, joka oli kyllä ihan täyttä helvettiä joka sekunti :/ Tuntui, kuin olisin kävellyt liimassa -jalat eivät vain halunneet nousta tai kulkea eteenpäin. Lisäksi olo oli tosiaan sellainen kömpelö ja lihava, mitä korosti myös se, että mulla oli toppavaatteidenkin alla useampi kerros vaatetta. Inhosin oloani niin paljon, että olisi vain tehnyt mieli itkeä. Miksi olen näin rapakunnossa, miksi olen näin kömpelö ja vetämätön? Miksi tunnen olevani näin lihava? Ja silti nälkä taas, rasittavaa. Reilu tunti kuitenkin lenkkeiltiin, vaikka paljon pidemmältä ajalta se ihan oikeasti tuntuikin...

Kun tulin sitten kotiin, alettiin kokata täytettyjä kesäkurpitsoja ja eihän siinä sitten jaksanut enää niin pahalla tuulella olla. Tuli muuten tosi hyviä ja kevyitä tietenkin. Menin taas pienen askeleen taaksepäin viime lauantaista, kun en tällä kertaa uskaltanut ottaa omani päälle juustoa :/ Niin se vain on, että mun huono fiilis näkyy juuri tällaisissa pienissä asioissa. Lähdetään vaikka siitä, että jos maha oli toiminut aamulla niin olisin mennyt vaa`alle. Vaaka taas olisi mitä luultavimmin näyttänyt ihan ok lukemaa, mikä olisi saanut minut hyvälle tuulelle ja syömäänkin paremmin. Nyt tapahtuma ketju kulki kuitenkin ihan toista tietä ja seurauksena kalorien laskua ja juustosta kieltäytymistä. Kyllä elämän pitääkin olla vaikeaa! Nyt olen kuitenkin jo paljon paremmalla tuulella, koska toimihan se mahakin viimein. Tuntui, kuin olisi keventynyt suuriakin määriä ja taakka olisi nostettu niskastani. Ehkä siis pystyn syömään iltaa odottavat karkit ihan kohtalaisissa fiiliksissä.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, omena, appelsiini, porkkanoita (300,5 kcal)

Lounas: Täytetty kesäkurpitsan puolikas (täytteessä mm. tonnikalaa, katkarapuja, tomaattia ja sipulia) (228 kcal)

Välipala: Appelsiini, porkkanoita (140 kcal)

Iltapala: 300g Candy Kingejä (??? kcal)

Eipä taida olla järkeä edes yrittää laskea taas kaloreiden kokonaismäärää, koska a) noiden Candy Kingien tarkkaa energiamäärää on mahdoton tietää ja b) tiedän kalorimäärän olevan kuitenkin "yli rajojen" joten ei sillä tarkalla tiedolla mitään jokatapauksessa tekisikään. Tekee kyllä todella paljon noita karkkeja mieli ja iltaa odotan oikein innokkaasti, mutta jotenkin ahdistaa tietämättömyys omasta painosta ihan älyttömästi :/ Jotenkin tuntee, ettei ansaitsisi noita karkkeja, vaikka toisaalta tiedän, että olisin ne tänään syönyt jokatapauksessa, vaikka vaaka oli näyttänyt mitä. Viime lauantai vain oli niin taivaallinen, kun aamupaino oli alhaalla ja tavallaan "lupa syödä". Täytyy vain hokea itselleen monta kertaa, että minulla on lupa syödä, lupa herkutella, lupa nauttia.