Noh jopas olikin eilen ahdistava päivä. Aamupaino oli vihdoin alle 44:n eli 43,9 kg, joten päivä lähti sinäänsä käyntiin ihan lupaavasti. Töissä kaikki meni ihan hyvin ja ennen illan koulutukseen lähtöä kävin kotona nopeasti syömässä ja vaihtamassa vaatteet. Oli todella kiva vähän laittautua taas pitkästä aikaa ja olinkin omaan ulkonäkööni oikein tyytyväinen lähtiessäni. Syötyäkin sain ihan reippaanlaisesti, koska a) olin kamalan nälkäinen ja b) ajattelin sen hillitsevän syömisiäni koulutuksessa. Tarkoitus oli siis vain ottaa ihan jotain pientä, sillä kutsussa oli puhetta tosiaan "pienestä iltapalasta" ja ymmärsin sen niin, että meillä on jotain epämääräistä purtavaa, jota saa hakea noutopöydästä tms.

Mutta mitä vielä! Kun tulin paikan päälle, niin huomasin, että tännehän on oikein kunnon ravintola-illallinen katettu, oli alkupalaa, viiniä, pääruokaa ja vielä jälkkäriäkin. Ja tosiaan lautasta vain tuotiin eteen ja istuin siinä vielä pomoa vastapäätä. Ei tehnyt ihan hirveästi mieli närppiä sitä ruokaa, koska koen sellaisen epäkohteliaaksi. Oli siis vain pakko syödä, mikä oli kaiken kaikkiaan ihan helvetin ahdistavaa. Tilannetta ei hirveästi helpottanut se, että olin juuri syönyt mahani täyteen. Mulla ihan oikeasti melkein kädet tärisi siinä syödessä, se oli niin kamalaa. Jokainen myös varmaan voi kuvitella, miten paljon soimasin itseäni siitä, että olin kotona mennyt juuri syömään, sillä "olisihan mun pitänyt arvata" ja vaikka jätin osan ruuasta syömättäkin, suutuin itselleni siitäkin, että edessä istuva pomo oli jättänyt syömättä vielä enemmän. Olin siis epäonnistunut luuseri läski paska. Tosi kiva olo siis.

Koulutus itsessään oli onneksi todella mielenkiintoinen ja jälkiruuankin onnistuin skippaamaan ihan sen takia, että sen sai itse vapaasti ottaa siinä koulutuksen aikana. Kyllähän se vähän helpotti, mutta ei paljoa. Monta kertaa mietin, että jos osaisin oksentaa, niin nyt olisi se hetki. Vessassa kiersin vähän aikaa kehääkin, mutta en sitten lopulta edes yrittänyt mitään, koska ei se kuitenkaan olisi onnistunut. Ihan hyvä niin. Kaiken lisäksi sain ruuasta vielä melkoisen pahan närästyksen ja maha turposi palloksi. Vitsi kun joskus olisi joku koulutus, jossa ei tarvitsisi syödä...

Tänä aamuna näytin jo peilistä taas ihan kivalle, mutta paino oli totta helvetissä noussut, eli vaaka näyttä 44,1 kg. Vitutti ja paljon. Juuri kun olin pääsemässä sinne mukavuusalueelle, niin joudun tuollaiseen pakkosyöttöön. Mieluummin olisin nekin kalorit ottanut vaikka käymällä syömässä V:n kanssa tai lisäämällä yhden karkkipäivän viikolle. Mutta ei näin, ei missään nimessä. Ensi viikolla mulla on synttäritkin ja ollaan tosiaan V:n kanssa mietitty tuota syömään menoa. En vain ihan oikeasti tiedä, että pystynkö siihen. Se tekee mut todella todella surulliseksi.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (272 kcal)

Lounas: Elovena Hetki -puuro, viili (215 kcal)

Välipala: Omena, päärynä, jogurtti (175 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, 2 luumua, 2 kiiviä (251 kcal)

Iltapala: Porkkanoita (115 kcal)

Yhteensä: 1028 kcal

Tänään oli taas sellainen olo töiden jälkeen, että en jaksa yhtään mitään. Siis olen henkisesti niin loppu, että huh. Onneksi telkkarista tuli hyvä jääkiekkopeli, joten sain ajatuksia vähän muualle ja sitä kautta olonkin helpottamaan. Ehkä huomenna olisi taas vähän parempi päivä? Eilen sain tosiaan soiteltua sille psykologillekin ja muhun nyt sitten otetaan yhteyttä, kun saan aikaa -ainakin niin ymmärsin. Se helpottaa jo paljon, kun on edes jotain toivoa saada edes jonkinlaista ammattiapua ja tukea tähän ongelmaan. Vaikka oli se vaan taas vaikeaa sanoa ääneen, että mistä on kyse, kun kysyttiin syytä hakeutua vastaanotolle. Syömishäiriö -se on niin kamalan pelottava asia.

Lähiaikoina olen joutunut kärsimään todella kiusallisista pohjekrampeista (suonenvedoiksikin kai niitä kutsutaan) aamuöisin ja esimerkiksi tänään jalat ovat lievästi oireilleet oikeastaan koko päivän. Kun taas tietäisi, että mistä sekin nyt taas johtuu. Magnesiumin puutteesta, elimistön kuivumisesta, ylipäätään aliravitsemuksesta...? Eikö mun kroppa vaan enää jaksa.