Nyt on sitten oma blogikin luotu. Pakko saada kirjoittaa johonkin, purkaa vähän ajatuksia. Tuskin tätä kukaan lukee, mutta sillä ei ole juuri väliä. Itseäni varten tätä lähinnä kirjoitan.

Nyt vain olen siinä pisteessä, etten jaksa. En sitten millään. Ahdistaa vaan kaikki, syöminen ja syömättömyys. Viikonloppu meni vanhempien luona ja itsekin oikein pelästyin sitä, miten en pysty yhtään kontrolloimaan syömisiäni. Minä vain söin ja söin ja söin. Tarkoitus oli pitää normaali karkkipäivä perjantaina (joka viikonloppuun kuuluu) mutta tottakai se piti vetää överiksi ja jatkaa syömistä koko viikonlopun ajan. Enkö ikinä opi? Tavallaan tiesin, että kotona tulee syötyä paljon, mutta silti annoin kaiken tapahtua. Olo oli kyllä sen mukainen; yöllä en saanut unta ja vain sängyssä pyörin mahakivuissa, päähän koski ja olo oli muutenkin "kuumeinen" vaikka mitään kuumetta mulla ei ollutkaan. Elimistö varmaan oli ihan paniikissa, kun normaali ruokavalioni on ihan toisenlainen.

Tänään kävin vaa`alla, vaikka tarkoitus oli, etten mieltäni turhaan rupea pahoittamaan. 47,8 kg se näytti. Päällimmäinen tunne oli valtava helpotus, en ollutkaan lihonut sen enempää vaikka paljoltahan tuokin tuntuu. Nyt vain toivon kovasti, että parin päivän kuluessa saisin painon normalisoitumaan. Tasan kilo oli kolmessa päivässä tullut ja minä kyllä söin niin paljon, että olisi voinut tulla enemmänkin. Että hyvä näin?

Vaikka kyllähän mä tiedän, että en oikeasti ole varmaan edes lihonut. Nestetasapaino ja suolesisältö tässä korkeintaan vaikuttavat vaa´an lukemaan. Mutta just nyt se ei helpota. Haluaisin vain, että aika kuluisi. Että pääsisin taas normaaliin olotilaan ja normaaliin ruokavalioon. Olen jotenkin niin uupunut, että ajatus tulevasta viikosta tuntuu erittäin ahdistavalta. Kaikki on niin raskasta.

Pelottaa, että V ei kohta jaksa minua. En tiedä mitä mä tekisin, jos se ei olisi täällä ja pitäisi minua sylissä aina, kun on paha olla. Rakastan sitä niin paljon, mutta välillä tuntuu, että en ansaitse sen vastarakkautta. Pakko tämän on olla rankkaa sillekin. Olen niin vihainen, että aiheutan sille jotakin tällaista.

Nyt lähden kauppaan, vaikka oikeasti pitäisi tehdä lopputyötä. Ostan paljon hedelmiä ja muuta mukavaa syömistä, jospa tämä tästä. Jotenkin vaan tuntuu, että pitäisi niin paljon skarpata juuri tuon viikonlopun takia. Kun vain jaksaisi.