Surullinen olo. Tajusin tänään, että mulla ei ole enää mielenkiintoa asioihin, joista ennen jaksoin innostua. Se satutti ihan älyttömästi ja syvältä. Aloin pohtia tätä asiaa, kun tajusin, että viikonloppuna lähdetään koiran kanssa leirille ja joistain syystä en odota sitä yhtään. Ja ennen se oli kesän kohokohta. Nyt kaikki on vain pelottavaa ja ahdistavaa, syömiset pyörivät päässä ja olen ihan hukassa koko asian suhteen. Ennen ostettiin aina kimpassa syömistä mökkiin, nyt en halua enää osallistua, vaan ottaa mukaan omat eväät. Pelkään ahmimista liikaa, en usko itseeni senkään vertaa, että voisin muka syödä jotain nachoja iltapalaksi ilman, että alkaisin ahmia. Että syömpähän sitten omenaa ja porkkanaa. Vitun hyvä elämä. En niin jaksa tätä enää.

Tänään oli tullut kirje mielenterveyskeskukselta. Lääkärin aikaa olisin saanut jo ensi perjantaiksi, mutta valitettavasti en töiden takia pääse juuri siihen aikaan. Itkettää sekin. Kyseessä olisi todella ollut ainut aamu moneen kuukauteen, kun menen kahdeksaksi töihin ja tottahan toki se lääkärin aika napsahti juuri sille päivälle klo 8.00. Huomenna pitää heti aamusta soittaa sinne, ja yrittää saada uutta aikaa tästä lähitulevaisuudesta. En todellakaan jaksa, jos aika taas siirtyy usean viikon päähän :/

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (286 kcal)

Lounas: Pikapuuro, rasvaton viili (215 kcal)

Välipala: Omena (72 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, 2 luumua, kananmuna (271 kcal)

Iltapala: Porkkanoita, omena, vadelma kevytjäätelö (220 kcal)

Yhteensä: 1064 kcal
Kävin tänään aamulla vaa`allakin, vaikka maha ei aamusta oikein toiminutkaan. Ei olisi kannattanut, sillä paino oli 43,8 kg, mikä ei nyt mitään hurjan hyvää oloa tehnyt. En jaksa ymmärtää, miksi pitää tuolla vaa`allakin käydä hyppimässä ihan alituiseen, vaikka aivan hyvin riittäisi punnitus esim. kerran viikossa. Jotenkin se vain on pakko.