Viikonloppuna söin taas mitä sattuu. Töistä menivät vielä antamaan mulle pullon Levolacia (joka oli kuljetuksessa sotkeentunut yskänlääkepullon hajottua ja jota ei siis enää voidut myydä) ja pakkohan oli sitäkin kokeilla ihan huvin ja urheilun kannalta. Otin sellaiset reilut 45ml kun ajattelin, ettei toimi kuitenkaan, mutta huhhuh, kyllä vain toimi! Meni ehkä puoli tuntia, kun vatsaa alkoi kouristaa ja kaikki tuli pihalle. Illan olinkin sitten vesiripulilla. Että erittäin viisasta toimintaa jälleen kerran.

Tänään on vaan satanut vettä ja ollut harmaata. Hirveät oireet taas päällä, kun viikonloppuna söin paljon ja tänään kitkuttelin töissäkin omenoilla, joita ei kyllä tehnyt edes mieli. Verensokeri varmaan huitoo missä sattuu ja sitä ei varmasti helpota se, että juon tässä nälkääni light limsaa. Illalla ajattelin ottaa riisikakkuja, kun mikään hedelmä tai vihannes ei vain mene alas. Outo tunne. Ei oikeastaan ole edes nälkä, äklöttää vaan ja heikottaa.

Aamusta asti on tuntunut kipua rinnassa ja sydän muljuilee miten sattuu. Pelottaa, että olen sotkenu kalium-arvoni käyttämällä Levolacia "huvikseni", mutta uskon olevani vain luulosairas. Mulla kun on siihen taipumusta.

Ensi viikonloppuna lähdetään kavereiden kanssa mökkeilemään ja odotan sitä paljon. En syömisen takia, vaan ystävieni takia. Vaikka on se kyllä ihanaa päästä levittämään täyshyväviipaleiden päälle suklaalevitettä... Just nyt se ei edes ahdista. Ajattelen jotenkin, että kunhan se on ohi, niin sitten laihdutan itseni olemattomiin. Tai ainakin takaisin siihen 43:een. Nyt kun en edes tiedä, paljonko painan.

Periaatteessa mulla on hyvä fiilis, mutta tällainen ahmimisen jälkeinen päivä on aina ihan sumussa menemistä. Huominen on jo varmasti parempi, tiedän sen. Huomenna on töiden jälkeen koulutuskin, joten aika hurahtaa varmasti nopeasti. Kyllä tämä tästä.