Monta päivää ilman päivitystä, mistä se kertookaan? No tietenkin siitä, että torstaina alkanut hyvä olo vain jatkuu ja jatkuu :) Ihan oikeasti mulla on ollut niin mukava viikonloppu, että melkein voisin itkeä siitä hyvästä ilosta. Ei me mitään ihmeellistä olla tehty; eilen heräsin aamusta aikaiseen ja lähdin kaverini ja hänen koiransa kanssa lenkkeilemään tuonne ihanaan ilmaan. Päivä vietettiinkin sitten kaupungilla kierrellen ja illalla syötiin karkkia ja katsettiin piirrettyjä. Tämä päivä hurahti taas koiranäyttelyssä. Että kaikessa simppeliyydessään aivan mahtavaa! Ihanaa, olla kerrankin onnellinen.

Eilen tosiaan oli karkkipäivä. Pystyn myös pikkuhiljaa siihen, etten sitten lauantaina muutenkaan laske kaloreita, vaan syön mitä syön, sillä yleensä se on kuitenkin jotain kevyttä kasvislinjaa tai no yleensäkin niitä juttuja, mitä muutenkin syön. Eilen tosin aloittelin karkilla jo vähän aamusta, mutta ihan pikkuisen vain, ei mitään mättämislinjaa. Ruokaa söin paljon, hain jopa lisääkin, mikä on mulle nykyään ihan vieras käsite. Välillä tuntui, että syönköhän vähän liiankin vapautuneesti, mutta päätin sitten kuitenkin, etten jaksa juuri nyt stressata moisesta.

Illaksi mulla oli iso pussi karkkia, puolet Candy Kingejä ja puolet FilmTownin antimia. Oli taas ylihyvää. Kaiken lisäksi tuntui, etten saa karkeista tarpeekseni ollenkaan, sillä kun omat karkkini loppuivat, söin vielä V:n karkkeja jonkin verran. Vähän sitten jo alkoi pelottaa, että meneekö tämä jo liiallisuuksiin, mutta edelleen en jaksanut ahdistua. Johtui varmaan aika pitkälti siitä, että aamupaino oli lauantaina 42,9 kg, mikä on VÄHÄN. Järkeilin asian siis niin, että nyt ei haittaa, vaikka vähän "lihoisinkin". Just.

Söin siis karkkia paljon. En ahminut, mutta söin paljon. Kun karkit sitten loppuivat, simahdin ihan täydellisesti ja nukahdin kesken Twin Peaksin. Menin varmaan karkeista melkoiseen sokerihumalaan ja sitten sammuin, niin mä sen ajattelen ;) Raahauduin sitten V:n opastamana sohvalta sänkyyn ja nukahdin siihen sekunnissa. Yöllä kuitenkin heräsin (en tiedä kellon aikaa), koska olin ihan litimärkä! Siis ihan oikeasti yltä päältä sellaisessa kylmässä hiessä, vähän niinkuin kuumeessa silloin, kun se laskee. Todella pelottavaa ja epämiellyttävää. Vaikea sanoa, oliko tuolla mitään yhteyttä syömääni karkkimäärään, mutta muistan, että joskus ahmimisen jälkeen on yöllä ollut samanlaisia hikoilukohtauksia. Hui. Minä en kuitenkaan tällä kertaa ihan oikeasti ahminut. Ei kai kroppa nyt sentään noin voimakkaasti voi reagoida, jos pikkuisen suuremman määrän karkkia kerralla syö? Vai onko kroppani mennyt sekaisin lopullisesti?

Noh, jokatapauksessa aamulla herätessäni olo oli harvinaisen hyvä. Siis sellainen kokonaisvaltaisen hyvä, ei kai sitä voi paremmin kuvailla. Maha toimi, peilistä näytin kivalle ja mieli oli kirkas ja positiivinen. Ei myöskään heikottanut tai väsyttänyt -tällaisia aamuja lisää, kiitos! Pitkään jahkailin vaa`alle menon kanssa, mutta ajattelin sitten kuitenkin ihan vain mielenkiinnosta mennä kokoilemaan, kuinka paljon painoa tuollainen yhden illan herkuttelu voikaan hetkellisesti tuoda. Olin siis täysin valmistautunut siihen, että olisin lihonut ja paljon. Ajattelin kuitenkin kestäväni sen, koska eilinen paino oli niin alhainen, että lihomiseen olisi varaa. Sain kuitenkin elämäni järkytyksen vaa`an näyttäessä näytöllään 42,9 kg -siis täsmälleen sama paino, kuin edellisenäkin aamuna! Huh huh, en vaan tajua. Mutta älyttömän hyvä fiilis siitä kyllä tuli :) Sain taas niin paljon positiivista energiaa, että hei, kyllä mä voin syödä!

Toisaalta uskottelen taas itselleni, että vaa`an täytyi näyttää painoni väärin. Se vain olisi liian hyvää ollakseen totta, jos painaisin noin vähän karkkipäivän jälkeen. Kävi siinä oikein useaan kertaa toteamassa, että kyllä se vain tuota lukua näyttää, eikä silmissäni ole vikaa. Nyt olenkin taas koko päivän keskittynyt keksimään mitä erikoisempia tekosyitä sille, miksi en muka oikeasti painaisi noin vähän. Mikä idiootti olenkaan. Ja silti aina, jos vaaka näyttää "paljon" en koskaan epäile sen lukeman aitoutta. Vähän sama kuin kaloreidenkin kanssa: en koskaan epäile syöväni alle omien laskelmieni, mutta aina jaksan murehtia sitä, että kuitenkin olen laskenut väärin ja syönyt enemmän kuin olen laskenut. Voi näitä sairaan mielen tepposia.

Mutta siis pitkän sepostukseni pointti oli se, että viikonloppu oli ihana, söin paljon karkkia ja olen silti laiha. Jee. Menkatkin loppuivat, se on aina positiivista.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä + salaattia), jogurttia (309 kcal)

Välipala: 2 omenaa (130 kcal)

Ruoka: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, cottifrutti (223 kcal)

Välipala: 5 kiiviä (114 kcal)

Iltapala: Porkkanoita, 2 appelsiinia (252 kcal)

Yhteensä: 1028 kcal
Ihan outo juttu, kun tänään ei ole ollut oikeastaan yhtään nälkä. Kun normaalistihan mulla on nälkä koko ajan, vaikka jotain söisikin. Tänään siis piti oikein tsempata itseään syömään. Outoa on myöskin ollut se, että olen koko viikonlopun jaksanut puuhastella ja lenkkeillä -minussa siis on pitkästa aikaa ollut virtaa! Perjantainakin kävin vielä töiden jälkeen koiran kanssa melkein kahden tunnin lenkillä ja V ihmetteli, miten niin pitkälle lenkille edes lähdettiin. Vaan mikäpäs siinä, kun pitkästä aikaa taas jaksaa :) Se tuntuu kieltämättä todella hyvälle, olenkin jo kyllästynyt olemaan se perässä vedettävä lapanen.