Tänään oli luvassa "kauan odotettu ja pelätty" vierailu mummolaan. Ohjelmassa siis ruoka ja kahvittelu. Aamulla vaaka näytti 47,2 ja fiilis oli kaikin puolin erinomainen. Aamulla oli ihanaa nukkua pitkään ja lueskella rauhassa aamun lehti. Jokatapauksessa niinkin pieni asia, kuin yhden valokuvan ottaminen meni pilaamaan koko päivän. Tai no ei nyt ihan täysin, mutta emme edelleenkään ole V:n kanssa puheväleissä, kunhan pidän mykkäkoulua...

V siis leikki kameralla samalla kuin puin vaatteita päälle (juuri ennen lähtöä) ja otti musta kuvan jollain ihme asetuksella. Kuva oli aivan kamalan ruma, näytin lihavalle, läskille, rumalle. Fiilis laski sekunnissa niin nollaan. Olin vihainen, koska olen selvästi sanonut tuhat ja yksi kertaa, että musta ei saa ottaa kuvia salaa. Pieni asiahan tuo on, mutta sillä hetkellä se tuntui musertavan koko maailman. En voinut nähdä itseäni muuta kuin rumana ja lihavana, joten olipa siinä sitten kiva lähteä sinne mummolaan, kun jo valmiiksi ahdisti  syömiset siellä :(

Paljon en siis vierailulta odottanut, mutta yllättävän paljon mun mieli nousi siellä mummolassa. Ihanaa oli kaikin puolin. Vaikka vähän jänskätinkin syömisiä, niin ne menivät kyllä niin hyvin, että ei voi kuin nostaa itselleen hattua. Ruokaa otin vähän, mutta salaattia todella paljon. Myös jälkkäri oli positiivinen yllätys, sillä viinirypäleitä ja mansikoita pystyin syömään ihan huoletta :) Samoin kahvittelu oli oikea menestys, sillä otin kääretorttua ja yhden keksin, mutta en enempää. Tajusin siinä samalla, että ei se ongelma olekaan mummon tarjoilussa, vaan minussa itsessäni! Mulla kun niin helposti menee nuo syömiset siihen, että jos otan jotain makeaa, niin sitten saman tien syönkin yhden keksin sijasta kymmenen keksiä. Nyt siis otin, mutta pystyin pitämään määrän vähäisenä, hyvä minä!!! Seuraavan kerran menen mummolaan tai mihin tahansa kylään ilman minkäänlaisia pelkoja, sillä nyt huomasin, että minä kyllä pystyn siihen.

Missään nimessä ei ole tarkoitus nököttää kahvipöydässä maistamatta mitään. Se on omastakin mielestäni ärsyttävää. Itseäni kuitenkin myös rassaa se, että alan kahmimaan pöydästä kaikkia herkkuja ihan vain sen takia, että nyt kun sain putken auki, niin on ihan sama syödä kaikki pöydän antimet viimeiseen muruun saakka. Oli oikeasti todella ihana kokemus syödä jotain hyvää sortumatta ahmimiseen.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), kurkkua, glögiä (366 kcal)

Ruoka: 2 lihapullaa, perunamuusia, salaattia (200 kcal)
Jälkiruoka: viinirypäleitä, mansikoita (150 kcal)

Kahvit: Kääretorttua, keksi (121 kcal)

Iltapala: Omena, 4 klementtiiniä, mansikoita + mansikkakeittoa, kurkkua (250 kcal)

Yhteensä: 1087 kcal

Pakko lisätä tähän vielä sen verran, että mummo ja ukki ovat minulle erittäin tärkeitä. En kestä sitä, että mummolassa käymistä rajoittaisi jokin niinkin tyhmä asia, kuin syömisten pelkääminen. Toivon, ettei niin ikinä kävisi. Niin ei saa käydä. En kestäisi sitä.