Uahw millainen olo aamulla oli. Niin kova nälkä, että syöminenkin sattui. Ihan kuin maha olisi antanut kokonaan periksi :/ Mutta hyvin se päivä sitten kuitenkin lähti käyntiin, kun sai vähän syötyä ja juotua. Aamupainokin jaksoi ilahduttaa, se oli 42,9 kg. Että vihdoin taas alle 43:n, se jaksaa aina lämmittää mieltä. Tänään olen jotenkin syönytkin hyvin, vaikka kalorit huitelevatkin samoissa määrissä kuin aina ennenkin. Kuitenkin on ollut sen verran hyvä olo, että jaksoin koirankin kanssa käydä pitkällä lenkillä ja melkein jopa nautin siellä olemisesta. Paitsi ylämäistä, joihin meinasin kuukahtaa.

Mieliala on just nyt todella korkealla :D Raskas työviikko takana ja edessä viikonloppu, joka pitää sisällään lepäämistä, lepäämistä ja lepäämistä. Olenkin ihan oikeasti ihan hemmetinmoisen väsynyt. Huomenna luvassa myös karkkipäivä ja pieni tauko laskemisesta, luojan kiitos. Aion myös todellakin ottaa kaiken ilon irti yksin olemisesta, tuntuu jo nyt tekevän todella hyvää! Ihanaa, kun saa olla ihan rauhassa, yksin. Just nyt tuntuu siltä, että melkein harmittaa huomiseksi sovittu lenkki kaverin kanssa ;) Noh, ei ehkä oikeasti, mutta välillä sitä vain kaipaa ihan totaalista yksinolemista ja rauhoittumista.

Mietin tässä todella kovasti, mitä ruokaa huomenna tekisin. Huomenna kun en tosiaan laskekaan, niin voisin tehdä ihan mitä ikinä haluaisin, siis melkein. Järkytyin ihan tänään tajutessani, että mä en enää edes muista, mikä mun lempiruoka on! Tuli vain mieleen uunikasvikset ja puuro. Surullista. Sitten kun vähän aloin mietiskelemään, niin mieleen tulivat pizza, kiinalainen ja grillipihvit. Kaikki tipahtivat kuitenkin heti pois pelistä, koska en omista grilliä, uskalla syödä riisiä ja pizza on nyt vain kokonaisuudessaan ihan über-pelottava. Että näin. Seuraavana mieleen tulivat porkkanalaatikko, jota syödään vain jouluisin ja isäpuolen valkosipuli-katkarapu letut, joita en osaa valmistaa. Go me. Ihan kiva olisi kuitenkin jotakin muuta kuin puuroa huomenna syödä.

Huomenna pitkästä aikaa kauppareissukin yksin. Huh, pelottaa, että olen siellä monta tuntia putkeen, kun edes V ei ole vähän patistelemassa eteenpäin. Musta vain on niin kivaa haaveilla, tutkia ruokia ja etsiä uusia juttuja, joita uskaltaisi syödä. Mä oikeasti rakastan kaupassa käyntiä. Lisäksi pelottaa, että ostan ruokaa ihan järkyttävän suuren laskun edestä. Hassua, että käytänkin ruokaan niin paljon rahaa. Ja minäkö en muka syö mitään?

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (277 kcal)

Lounas: All Bran Plus -muroja + mustikkajogurttia (258 kcal)

Välipala: Omena, mansikoita (70 kcal)

Päivällinen: Ruispuuroa, omena (147 kcal)

Iltapala: Vesimelonia, porkkanoita (258 kcal)

Yöpala: Vadelma kevytjäätelö (64 kcal)

Yhteensä: 1074 kcal

Uskalsin tänään töissä syödä spontaanisti vähän mansikoita, kun niitä oli kahvilla tarjolla. Ehkä tosi pieni juttu, mutta mulle iso asia kuitenkin. Kääretorttuun en tosin uskaltanut koskea pitkällä tikullakaan, mutta ehkä vielä joskus.

Selailin tänään taas vanhoja valokuvia ja tunsin niin suurta kuvotusta itseäni kohtaan, ettei mitään rajaa. Miten mä olen voinut joskus olla niin lihava, en voi ymmärtää. Normaalipainossa tosin silloinkin, mutta kuitenkin melkein 20kg painavampana, kuin nyt (tosin nyt olenkin alipainoinen). Pahimmillaan BMI oli jotain 24:n pintaan, joka tosiaan oli vielä normaalipainon puolella, uskomatonta. Ehkä mä vain sitten näen itseni lihavampana, kuin oikeasti olinkaan. Joka tapauksessa todella vaikeaa olla paranemismyönteinen näiden ajatusten kanssa. Tosin faktahan on se, että ei mun tarvitsisi kuuttakymmentä kiloa painaa, jo 50kg riittäisi kohentamaan mun oloa. Ja kun katson kuvia "niiltä ajoilta" niin en mä niissä nyt niin pahallekaan näytä. Mutta silti se on vaan niin pirun vaikeaa. Nyt mä kuitenkin kestän itseäni, pystyn jopa rakastamaan.

Ainakin silloin tällöin.