Aamupainoon ei tänään tullut muutosta, edelleen 44,1 kg. Hyvä juttu, ettei ole tipahtanut. Eilen söin kyllä ihan liian vähän, mutta tajusin sen vasta siinä vaiheessa, kun olin jo menossa nukkumaan. Järki sanoi, että syö jotakin, mutta kun olin jo sängyssä, niin ajattelin vain, että kyllä mä aamuun kestän. Huono idea. Olo vain paheni, päähän alkoi koskea ja pyörrytti. Lisäksi kasvoja ja rintakehää alkoi kuumottaa, vaikka muuten olikin kylmä :/ Noh, onneksi sain kuitenkin unta ja nukuinkin ihan hyvin. Aamulla olikin sitten melko hutera olo, mutta kyllä puuro teki taas terää :) Leipää en ottanut sen takia tänään aamupalaksi, että mun levite oli loppu ja en tietenkään voinut käyttää V:n levitettä. Kyllä asiat pitää tehdä hankaliksi!

Lähdettiinkin sitten heti aamusta asioita hoitamaan ja viimeisinpänä ennen kotiin menoa ruokakauppaan. Voi että miten ihminen voikaan rakastaan ruokakaupassa käyntiä! Mun ihan lemppari asioita! Varmasti se liittyy jotenkin tähän syömishäiriöön, mutta toisaalta muistan aina pitäneeni siitä -toisin kuin esimerkiksi äitini, joka on oikeastaan aina kokenut sen vain välttämättömänä pahana. Nykyään käydään kaupassa vain 2 kertaa viikossa ja se on kyllä ollut todella hyvä ratkaisu. Tulee vähän suunnitelmallisuutta tähän ruokapolitiikkaan, koska ennen käytiin vähän joka päivä kaupassa ostamassa vähän jotakin pientä.

Mutta siis kaupassa käytiin ja nyt on taas ihanasti ruokaa kotona. Se vain on niin mukava tunne, kun tietää, että turvallisia ruokia on varastossa riittävästi. Tänään tehtiin ruuaksi laatikkoa kasviksista ja katkaravuista ja siitä tuli kyllä yllättävän hyvää, vaikka teinkin sen ihan mielettömän nälän vallassa ja siksi hieman huolimattomasti. Taas tuli huomattua, ettei saisi koskaan antaa tulla niin kovaa nälkää, kuin tänään mulle ehti tulla, se ei ole yhtään mukava juttu. Kuolasin suurinpiirtein siinä uunin edessä, kun tuntui, ettei se ruoka valmistu ikinä... Ja en tietenkään voinut ottaa mitään pientä sitä ruokaa odotellessa, voi minua. Tosin tarkoituksella en tuota nälkää itselleni pantannut, sillä rupesin kyllä ruokaa heti laittamaan, kun vain tultiin kotiin. Onneksi ruoka tosiaan maistui ja söinkin omasta mielestäni mahan yllättävän täyteen. Siitä tuli hyvä olo :) Koirankin kanssa lenkkeiltiin tänään melkein 2 tuntia ja missään vaiheessa ei tullut sellainen heikotus-ällötys olo ja jalatkaan eivät olleet sellaiset voimattomat luikerot. Jes! Ihanaa, kun pystyi nauttimaan ulkoilusta taas pitkästä aikaa!

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Puuroa + mustikoita, porkkana, päärynä (214 kcal)

Ruoka: Kasvis-katkarapu laatikkoa, omena (305 kcal)

Välipala: All Bran Plus -muroja + rasvatonta maitoa, päärynä-mango Bona (246 kcal)

Iltapala: 200g kevyt toffee -jäätelöä, 2 porkkanaa (324 kcal)
Yhteensä: 1089 kcal
Mua pelottaa ihan älyttömästi syödä tuota jäätelöä noin paljon. Tiedän, että voin sen ihan hyvin syödä ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia, mutta jotenkin se vain tuntuu pelottavalta, koska yleensä olen ottanut sitä vain 150g. Eka suunnittelin, että ottaisin jätskiä tuon 150g (=180 kcal) ja söisin sen lisäksi jogurttia 150g (=60 kcal). Sitten kuitenkin hoksasin, että voisin ihan hyvin ottaa tuota jätskiä sen 200g ja jättää jogurtin pois, koska saatu energiamäärä pysyisi samana (eli olisi 240 kcal). Jostain syystä se on kuitenkin vaikeampaa syödä kalorit jäätelöstä kuin jogurtista -niin hassua kuin se onkin! Sitä vain jotenkin helpommin sättii itseään, jos onkin seuraavana päivänä "lihonut". Ajattelee, että siitäs sait, kun menit sallimaan itsellesi jotain hyvää. Jos taas on syönyt vain kaikkea "sallittua" niin silloin pienen painonnousun laittaa helposti luonnollisen vaihtelun piikkiin ja ajattelee, että "ainakin tein parhaani". Huh, miten sairaita ajatuksia...