Viikonloppu kohta jo takapäin, blööh. Maanantait on aina niin vaikeita, ei jaksais taas palata ruotuun. Haluaisi vain jatkaa mässäilyä. Haluaisin vain syödä ja syödä -ja silti painaa 43 kiloa tai vähän alle. Tosin hauskaa on ollut huomata, ettei ahmimista tulee enää samassa mittakaavassa harrastettua, kun saan nyt sentään kahtena päivänä viikossa syödä niinkuin huvittaa. Eilen ja tänään ollaankin sitten tehty uunikasviksia ja syoty kotitekoisia lihapullia. Ai että noinkin yksinkertainen ruoka voi olla hyvää! Lisäksi olen kuluttanut jäätelöä melkoisen määrän, mutta kevytjäätelöä kuitenkin. Leipään en ole juuri sortunut, mutta illalla kyllä karkkien jälkeen teki ihan liikaa mieli riisipiirakkaa, joten söin sellaisen. Tuli tosi likaisen ja saastainen olo siitä.

Karkkia söin tosiaan taas eilen ison pussin ja tänään jatkan samalla linjalla. Ei edes tunnu mitenkään ällöttävältä, mahakin on toiminut todella kivasti, olematta kuitenkaan mitenkään älyttömän sekaisin. Aamupaino oli eilen 43,0 kg, tänään en jaksanut käydä vaa`alla, kun en vain... jaksanut. Tuskin se siitä on mihinkään pamahtanut. Tämä päivä meni taas koiran kanssa kisoissa ja eilisellekin oli kaikkea mielekästä puuhaa (kävin esim. ratsastamassa), joten ruokaa en ole toisaalta edes pahemmin stressanut, kunhan olen syönyt mitä on milloinkin mieli tehnyt. Yöllä tosin lähes kaikki unet ovat jollakin tapaa syömiseen liittyneet, mutta mieluummin niitä asioita vaikka sitten yöllä vatvon, kuin päivällä. Onneksi en sentään ole koskaan harrastanut yösyömistä, ei ole koskaan tullut itseasiassa edes mieleen, vaikka heräilenkin vessaan useaan kertaan ja nälkä on usein melkoinen.

Mutta tuntuu tosiaan taas siltä, että elän. On muutakin kuin tämä syömishäiriö.