Tultiin juuri kotiin. Oli kyllä maailman ihaninta olla taas porukoiden luona, niin rauhallista ja kiireetöntä. Äidin kanssa leivottiin, askarreltiin, laiteltiin jouluvaloja. Hyvin hyvin ihanaa. Ja mikä parasta, olin ahmimitta!!! Nyt olo on ihan älyttömän hyvä, enpä muista milloin olisin viimeksi tullut kotiin tällaisissa fiiliksissä :)

Perjantai-illalla siis lähdettiin ja käytiin sittarilla ostamassa ruokaa koko viikonlopuksi. Kaikki ostivat illaksi myös karkkia, joten minäkin päätin ostaa Candy Kingejä, vaikka se vähän arveluttikin. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ollut, söin ihan normaalisti (jopa liian vähän) illalla sinne saavuttuamme ja karkit nautiskelin telkkarin ääressä ilman minkäänlaisia ahmimisfiiliksiä. Kun menin nukkumaan, niin oli kyllä niin voittajaolo, ei voi muuta sanoa!

Lauantaiaamuna aamupaino oli 45,1, paino oli siis pysynyt täysin samana, kuin oli ollut torstaina ja perjantaina. Ihana olo, vaikkakin lauantaina oli vähän heikko olo, pelkäsin ilmeisesti niin paljon ahmimista, että söin aivan liian vähän (esim. leipään en uskaltanut koskea koko viikonloppuna). Ruokapöydässäkin otin kyllä kaikkea, mutta  aikasta pieniä määriä. Söin kuitenkin tasaisesti, mikä ehkä on kuitenkin tärkeintä?

Lauantaina käytiin vielä kaupassa. Muut ottivat karkkia, mutta itse kieltäydyin ottamassa itselleni omaa pussia. Tavallaan se oli virhe, koska saunan ja yhden siiderin jälkeen alkoi tehdä karkkia niin paljon mieli, ettei mitään järkeä. Siideri nousi jotenkin päähän ja yhtäkkiä huomasin syöneeni V:n pussista ja kun porukat lähtivät illaksi tansseihin, ravasin myös koko ajan heidän karkeillaan. Sitten tuli SE olo, siis sellainen olo, että haluaisi vain ja ainoastaan syödä. Ravasin jääkaapilla, pakastimella, karkkien luona... halusin kaikkea! Menin peilin eteen, yritin puhua itselleni järkeä. SE tunne oli kuitenkin ihan järkyttävän voimakas. Tavallaan oli hienoa tiedostaa se, ehkä ensimmäistä kertaa näin selvästi sain kiinni siitä tunteesta ja pystyin analysoimaan sitä. Ehkä jatkoa ajatellen aika  iso askel mulle?

Joka tapauksessa sain itseni lopulta irti porukoiden karkeista ja otin ison kupillisen rasvatonta jogurttia. Söin sen niin hitaasti kuin vain pystyin, mutta ahmimishimo oli edelleen valtava. Otin vielä omenan, mutta ei senkään syöminen ei vaikuttanut ahmimishimoon juuri ollenkaan. Lopulta tajusin, että ei tässä auta mikään muu kuin nukkumaan meneminen, joten sanoin V:lle olevani väsynyt ja pääsin tavallaan pois siitä tilanteesta, jossa syöminen oli mahdollista.

Aamulla herättyäni tunnustelin oloani ja se oli täysin normaali. Tajusin, että vaikka tavallaan eilinen oloni oli sellainen "ahmimisolo" niin pystyin kuitenkin pitämään itseni hallinnassa aivan älyttömän hyvin, sillä ahmimissaldoon tuli vain n. pari sataa grammaa karkkia, jogurttia ja omena. Eli siis en syönyt mitenkään normaalia enemmän, vaikka söinkin ne eri tavalla (ahmimalla) kuin normaalisti. Päätin käydä kokeilemassa onneani porukoiden vaa`alla, vaikka en siihen yhtään luotakkaan. Vaaka kuitenkin näytti 44,6!!! En kyllä uskonut sen pitävän oikeasti paikkaansa, mutta ei se nyt kauhean väärässä voinut olla, koska launtainkin paino oli ihan järkeen käypä. Nyt sitten kotiin tullessani ryntäsin ensimmäisenä omalle vaa`alle tarkistamaan tilanteen, vaikka tiedänkin sen, ettei paino todellakaan vastaa mitään aamupainoa, koska olen syönyt lämpimän ruuan yms. Mutta silti se oli pakko tehdä, en tiedä miksi. Jotenkin mun on vain hirveän vaikea uskoa laihtuneeni, itse kun en sitä näe.

Ihan mielenkiinnolla odottelen huomisaamua, kun paino on ihan täysi kysymysmerkki. Nyt kuitenkin nautin siitä olosta, jonka ahmimaton viikonloppu vanhempien luona mulle toi. Nyt tiedän, että mun ei ole pakko ahmia, pystyn parempaan! Vielä kun vain uskaltaisi syödä pikkuisen enemmän, sillä enää ei passaisi kovin laihtua, vaikka ajatus siitä tuntuukin houkuttelevalta. Hyvä mieli jäi tosin siitäkin, että saatiin äidin kanssa tosi hyvin puhuttua näistä mun ajatuksista ja ongelmista syömisen kanssa. Voin sanoa, että melkein rupesin itkemään siitä helpotuksesta, jonka äidin kanssa jutteleminen mulle antoi :)

Nyt taidan ottaa jäätelöä, olen sen niin ansainnut :)