Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurtti, kaakao (413 kcal)

Välipala: Omena (100 kcal)

Ruoka: Puuroa, 3 mandariinia (238 kcal)

Iltapala: 250 g viinirypäleitä, mandariini, pari karkkia (250 kcal)

Yhteensä: 1001 kcal

Kaikin puolin hyvä olo tänään. Ihmeellistä, mutta maha tuntuu jo tasoittuneen, toiminutkin se on. Outo juttu, kun nälkä ei oikein ole. Eiköhän sekin taas palaa takaisin normaalina tässä parin päivän kuluessa. Huomenna ajattelin mennä jo vaa`alle, koska olen niin pirun utelias, etten voi elää enää päivääkään tietämättä missä mennään. Toivottavasti en kovin huonoja uutisia saa...

Tänään tapahtui melkoinen "läpimurto" tämän mun  syömishäiriön kanssa; marssiin nimittäin sisään YTHS:lle ja pyysin apua! Hyvä minä! Kimmokkeena toimi tuo viime viikonloppu, joka oli sellainen katastrofi, ettei mitään rajaa. Päätettiin V:n kanssa yhdessä, että ei tämä voi jatkua näin. Siinä vaiheessa, kun haluaa vaan jäädä sänkyyn koko päiväksi makaamaan ja kuolla, täytyy asioiden jo olla aika huonolla mallilla. Sain sitten lääkäriajan ensi viikolle, siitä kai sen pitäisi lähteä? Sanoin kyllä, että lähinnä kaipaisin jotain ammatti-ihmistä, jonka kanssa jutella asioista, mutta ilmeisesti käytäntö on tuo, että ensin lääkäriin. Mutta juuri nyt tärkeintä on se, että saan edes jotain apua. Kun enhän mä silleen mitenkään fyysisesti huonossa kunnossa ole (?) vaikka tässä laihtunutkin. Henkinen puoli tässä on sekaisin.

Koen suurta ahdistusta tulevista pikkujouluista ja muista "tilanteista" joissa mun oletetaan syödä herkkuja ja kieltäytyminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Eniten pelottavat tällaiset kavereiden kesken -tilanteet, joissa syömisiini helposti kiinnitetään huomiota. Tai siis syömättömyydestä/vähästä syömisestä heti arvataan, että mulla on taas syömisen kanssa jotain ongelmia. Täytyy kuitenkin ottaa se riski, että olen silmätikkuna, sillä pahempaa on vallan antaminen ahmimiselle. En halua mitenkään puolustella syömishäiriölläni ja laihdutuspyrkimyksilläni sitä, että en juhlissa syö paljoa, mutta se vaan on mulle helpompaa. Normaali ns. "vapaampi" syöminen nimittäin tosiaan laukaisee ahmimiskohtauksen todella helposti, varsinkin kun herkkuja on paljon tarjolla. Kun syöminen pysyy kontrollissa, en ala ahmia. Vaikeaa.

Luulen, ettei elimistöllekään ole helppoa, kun normaalisti syö yllä mainitulla tavalla, ja sitten yhtenä päivänä ahtaa itseensä niin täyteen, että luulee kuolevansa?