Tänään on ollut todella lohduton olo koko päivän. Jo aamulla jotenkin masensi, vaikka mitään suurempaa syytä ei siihen ollutkaan. Mieli meni maihin kuitenkin lopullisesti ennen töiden alkua, jolloin soitin YTHS:lle ja peruin saamani psykologi-ajan. Meinasin ihan oikeasti rueta itkeskelemään siinä omaa surkeuttani, mutta pakko vain oli aloittaa työn teko. Tuollaisissa tilanteissa sitä ihan oikeasti toivoisi, että oma työ olisi jotain ihan muuta, kuin asiakaspalvelua...

Noh, ei tässä ilmeisesti auta muuta kuin ryhdistäytyä ja hommata sitä apua tästä jostain lähempää. Moni asia tuntuu ehkä juuri nyt ylivoimaiselle ja vaikealla, mutta apua mun pitää ihan oikeasti hakea ja sitähän ei tosiaan kukaan tule minulle ovelta tarjoamaan. Kun ihan oikeasti oma jaksaminen välillä pelottaa, varsinkin töissä. Muutenkin se, että ajattelen ruokaa ja syömistä IHAN KOKO AJAN on todella ahdistavaa ja vie ihan liikaa energiaa kaikesta muusta, elämisestä. Kun ei ihmisen elämän päämäärä voi olla vain laihtua ja odottaa karkkipäivää. Se ei vain voi.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurttia (309 kcal)

Lounas: Valkosipulista kasvis-katkarapulaatikkoa (214 kcal)

Välipala: Omena, appelsiini (146 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia (133 kcal)

Iltapala: Toffee kevyt -jäätelöä (240 kcal)

Yhteensä: 1042 kcal

Tänään maha ei aamulla toiminut, joten en käynyt vaa`alla. Toisaalta ihan ok olo, mutta toisaalta ahdistaa ihan pirusti. Jotenkin sitä vain viikonlopun (karkkipäivän) jälkeen on ihan tulisilla hiilillä, että lihoiko sitä nyt norsun kokoiseksi vaiko ei. Erittäin järkevää, varsinkin kun ihan hyvin tiedän, että söin lauantaina muuten liian vähän ja eilenkin heikotti oikein kunnolla. Onneksi tänään saa tosiaan jätskiä ja on mulla jo parempi mielikin. Varsinkin siksi, että V on niin yli-ihana mies ja saan ihan oikeasti olla helvetin onnellinen siitä, että se mua rakastaa, vaikka olenkin vaikea aika usein.