Eilen oli vielä niin turpeä ja ällöttävä olo kaikin puolin, että on ihan vaikeaa uskoa, miten hyvä olo mulla on tänään ollut. Suureksi osaksi johtunee aamupainosta, joka oli suureksi yllätykseksi 42,9 kg. En edes kommentoi itseäni, totean vain, että kyllä sitä vain osaa nähdä itsensä väärin. Tosin eilen mahakin alkoi taas toimimaan (eli meni ihan sekaisin ja heitti kaiken pihalle) ja tänä aamuna olin taas kuin taikaiskusta saanut sen nätimmän masun potkupallon tilalle. Ei että oli ihanaa laittaa farkut aamulla jalkaan, kun ne eivät yhtään kiristäneet. Jotenkin yhtäkkiä kaikki on taas helpompaa.

Syönyt olen liian vähän, enkä jaksa tähän edes syömiäni ylös kirjoitella, koska mitäpä kirjoitettavaa niissä olisi. Sitä vanhaa samaa kuitenkin. Aamulla leipää, töissä viiliä, kotiin tullessa puuroa ja vähän hedelmiä joka välissä. Eilen illalla tosin uskalsin syödä jopa viinirypäleitä, jotka normaalisti ovat pannassa, koska en osaa syödä niitä sellaista pientä määrää. Olivat hyviä. Tosin eivät riittäneet korjaamaan romahtanutta verensokeriani, joka siis pääsi aivan liian alas lenkkeiltyäni koiran kanssa reilut pari tuntia. Olinkin sitten koko illan jotenkin sellaisessa oudossa pöhnässä, kun heikotti ja väsytti. Lisäksi sain tosiaan kärsiä siitäkin, mun maha päätti lopettaa pari päivää kestäneen lakkonsa ja alkaa toimimaan senkin edestä. Ihan kivaha se on joo, mutta vähempikin riittäisi. Tosin turhaapa tässä valitan, kun ihan tahallaan yritän syödä niin, että saisin maha sekaisin. Lenkilläkin mahaa väänsi ja käänsi niin pahasti, etten voinut odottaa kotiin asti vaan joudun pakon sanelemana käymään puskassa! Hävettää, mutta toisaalta ihan umpimetsässä oltiin, joten eipä tuolla niin väliä sen puolesta ollut. Silti jotenkin karmivaa, että olen saanut suolistoni tällaiseen kuntoon. Ja eipä tuo muutenkin mikään niin järin mieltä ylentävä kokemus ollut. Huh.

Tänään uskaltauduin ottamaan töistä iltanaposteltavaksi sellaisia sokerittomia salmiakkeja, joissa on huikeat 131kcal/100g. Karkit ovat sellaisessa pienessä rasiassa, jonka kokonaisenergiaksi tulee 45 kcal eli vähemmän, kuin yhden normikokoisen omenan! Jostain syystä koen silti huonoa omatuntoa. Jostain syystä en saisi syödä karkkia tänään, koska ei ole karkkipäivä. Ihan tyhmää, mutta jotenkin silti ahdistaa, vaikka olenkin itselleni sata kertaa tolkuttanut, että voin syödä noin mitättömän määrän täysin hyvällä omatunnolla. Kaikki vain pitää tehdä niin vaikeaksi. Noh, huomenna sitten ihan oikeita karkkeja taasen... ja hyvällä omatunnolla.