Läskiahdistus ei vain ota mennäkseen pois. Tosin on se jo vähän eilisestä laantunut, mutta edelleen tunnen olevani ehkä maailman lihavin ihminen, enkä uskalla edes vaa`alla käydä, kun pelkään lukeman murskaavan koko maailmani. Ehkä huomenna, ehkä ei. Toisaalta minun on saatava tietää painoni, sillä on aivan hyvin mahdollista, että kuvittelen sen ihan naurettavuuksiin asti yläkanttiin. Nyt on kuitenkin menkatkin loppuneet, joten pahin turvotus pitäisi siltä osin olla pois. Huom. pitäisi. Tuntuu, että jopa posket ovat pyöristyneet, mahasta nyt en viitsi edes mainita. Niin järkyttävä se on. Kaikista pahinta tässä on vielä se, että maha ei ole nyt pitkään aikaan toiminut silleen normaaliin tapaan, mikä nyt tekee palloimaisen olon jos mikä! Tekisi ihan oikeasti mieli vetää jotain laksatiiviä reippaat yliannostukset, mutta onneksi tiedän, etten sellaiseen oikeasti ryhtyisi ikinä. On mulla kuitenkin vielä jotain järkeä päässä.

En tiedä mikä tässä syömisessäni nyt mahan mielestä mättää, kun ihan samalla tavalla olen lähiaikoina syönyt, kuin ennenkin. Tietenkin ottamatta huomioon sitä viime keskiviikon ahmimiskohtausta. Eilen tuntui tosiaan suolisto olevan niin pullollaan tavaraa, ettei oikein jaksanut olla edes nälkä. Tänään maha jo aamulla toimi jonkin verran, joten normaali nälkäkin on taas palannut takaisin, mikä tuntuu surullisen nautinnolliselta. Vietän tänään porkkanatonta päivää, sillä eilen söin (taas) porkkanoita reippaasti yli puolen kilon (siis kerta istumalta) ja voihan sekin pistää pahimmassa tapauksessa suolen jumiin. Tai tiedä nyt tuosta, mutta jos en ihan järjestelmällisesti ala rajoittaa tuota porkkanan popsimista, niin kohta olen keltainen. Vaikka on kyllä tänäänkin tehnyt vaikeaa, pakko myöntää. Toinen, mitä ilman en pärjäisi varmasti päivääkään ovat omput. Nyt olen jotenkin niistä vielä erikoisesti innostunut, koska olen hieman kokeillut eri lajikkeita ja löytänyt ihania uusia tuttavuuksia.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (283 kcal)

Lounas: Pikapuuro, rasvaton jogurtti (200 kcal)

Välipala: Omena, 2 luumua (122 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena (191 kcal)

Välipala: Omena, persikka (90 kcal)

Iltapala: Solero -jäätelö, päärynä (154 kcal)

Yhteensä: 1040 kcal

Illaksi ostettiin tosiaan jätskit molemmille (ja koiralle luu), koska sain tänään lopputyöni hyväksyttyä! Ihanaa, että sekin urakka on nyt sitten ohi, ja valmistuminen taas askelta lähempänä. Ei edes ahdista, koska Soleroista todella löytyy noita vähäkalorisia ihanuuksia, joita minäkin voin syödä ihan ilman hirveitä omatunnon tuskia. Huomenna mun ois kovasti tarkoitus laittaa jotain oikeaa ruokaa töiden jälkeen, koska aika pelottavan näköinen on välillä tuo minun ruokalistani. Ei kai ihminen voi elää pelkällä puurolla ja hedelmillä? En taida oikein saada proteiinia mistään... Ajattelin tehdä jotain tonnikala-hässäkkää, ehkä heittää sekaan katkarapujakin. Katsellaan nyt, oisin kyllä todella iloinen, jos saisin syötyä välillä jotain vähän erilaista.

Tajusin tässä yksi päivä, että jos painan 43,6 kg niin täytän kaikki anoreksian diagnostiset kriteerit, jopa sen painoindeksin. Ei ehkä mikään tavoittelemisen arvoinen asia, mutta hoidon kannalta haluaisin, että olisin tarpeeksi sairas, jotta minut otettaisiin varmasti tosissaan. En pääse tästä ajatusmallista eroon, vaikka aivan hyvin tiedän, että kyseessä on psyykkinen sairaus ja että minut on aina otettu tosissaan, kun olen apua pyytänyt ja sitä saanut. Oma ajatusmaailma on vain niin helvetillisen vinoutunut.

Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä parhaan kaverini luokse yökylään ja viettämään aikaa vähän isommassa cityssä, kuin tämä meidän ihana pikku paikkakunta. Odotan reissua todella paljon, mutta totta helvetissä syömiset ahdistavat, surprise surprise. Niin ja torstain koulutus, jossa totta kai taas on jotain syötävää tarjolla.

Vitun hankala elämä.