Ensimmäinen päivä "virallisesti" valmistuneena. Tehtiin työsopimukset, palkka nousi oikein kivasti ja tästä lähtien saan harjoittaa ammattiani, enkä ole enää "vain" oppilas. Päivä töissä meni siis oikein kivasti, vaikka kädet vähän aamusta jännityksestä tärisivätkin. Nyt kun kukaan ei enää ole vahtimassa mun perään. Se vähän pelottaa.

Vaikka eilen söinkin aika vähän, on tänään kuitenkin ollut oikein hyvä olo. Jumiutunut mahakin taas toimii, itseasiassa vähän liiankin hyvin... Oon siis taas ravannut vessassa ja nyt on varmasti jo tullut kaikki pihalle, joten ehkä loppuilta menee vähän vähemmillä vierailuilla. Tosin Pepsi Maxia kittaan tälläkin hetkellä siihen tahtiin, että ehkä turva luulo. Mutta kuitenkin maha siis on taas siirtänyt toimintansa sinne toiseen ääripäähän ja en voi olla nauttimatta siitä. Tiedän, että se on ihan sairasta, mutta nyt on vaan ihanan kevyt ja litteä olo. Tavallaan nyt ne lauantain syömiset on kuitattu tietyllä tapaan, ehkä huomenna jo vaa`alle vierailemaan?

Painajaiset jatkuvat edelleen, viime yönä oltiin unessani taas mökkeilemässä kavereiden kanssa ja siinä oli sellaista huonoa fiilistä ilmassa. Pahinta oli kuitenkin se, että muut eivät halunneet ostaa mökille herkkuja, vaikka minä halusin päästä herkuttelemaan. Kun lopulta sitten sain kaikki ylipuhuttua ja oltiin aloittamassa syömistä, pitikin yhden kaverin lähteäkin pois ja muutkin alkoivat lähtöä tekemään. Mulle tuli vaan hirveä ahdistus, kun olisin niin halunnut jäädä syömään. Että sellaisia unia taasen.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (305 kcal)

Lounas: Rasvatonta viiliä + 2 kiiviä (156 kcal)

Välipala: Omena (72 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena (205 kcal)

Iltapala: Vesimelonia, kevyt vadelmajäätelö (330 kcal)

Yhteensä: 1068 kcal

Tuntuu, että toistan itseäni. Syömisetkin ovat niin urautuneet tiettyihin juttuihin, ettei tosikaan. Kaupassakaan en oikein jotenkin jaksa edes kiinnostua, tutut ruuat kun vain ovat niin turvallisia. Ja toisaalta esimerkiksi omenat ovat vain niin sairaan hyviä, että niitä nyt vain haluaakin syödä. Olen lisäksi huomannut, että maun ja vähäkalorisuuden lisäksi olen alkanut arvostamaan ruuassa myös sitä, että sen syömiseen menee kauan aikaa. Syöminen kun on kuitenkin niin mukavaa, että siitä haluaa ottaa irti maksimi ajankin. Hyvänä esimerkkinä porkkanat, joiden nakerteluun saa kivasti kulumaan aikaa. Myös vesimeloni pieninä viipaleina on mitä parhain evät hyvän TV-sarjan kera. Puhumattakaan imeskeltävistä karkeista (hedelmä turkinpippurit!) joista voi nautiskella lähes ikuisuuden...