Vuodatus on tökkinyt, joten en ole päässyt päivittelemään. Enkä toisaalta ole ehtinytkään taikka ollut kotosalla. Viikonloppu vietettiin porukoilla maaseudulla ja nautin taas siellä olosta niin paljon, että totta helvetissä piti mennä taas ahmimaan. Perjantainen "keksien natustelu" meni ihan täysin alkoholin piikkiin (olin ihan sekaisin yhden siiderin ja viinilasillisen jälkeen), mutta lauantaina kyse oli jo ihan "tyylipuhtaasta" ahmimisesta. Eli ensin iso pussi karkkia liian nopeasti, sitten paha olo ja sitten leivän kimppuun. Aika pettynyt itseeni olen :( En tajua, miksi pitää ahmia -varsinkin kun kotona syön ihan normaalisti ja just päivällä olin syönyt mahan täyteen kunnon ruokaa, josta tuli vain hyvä olo. Sunnuntai oli jo ihan ok päivä, eli söin kaikkea mitä oli pöydässä (myös kahvipöydässä), mutta en silleen hulluna kuitenkaan mättänyt tavaraa kurkusta alas. Illaksi piti tosin vielä ostaa karkkia ihan sen takia, että ei millään ollut kuitenkaan enää mitään väliä.

En kyllä jotenkin jaksanut edes välittää. Tai ainakaan pahemmin mieltäni pahoittaa. Ällöttää vaan taas oma ulkomuoto ja leivän pistin ikuiseen pannaan. Tai noh, en nyt ihan ikuiseen, mutta pois ainakin siksi aikaa, että tämä hirveä turvotus laskee. Eilen farkut eivät meinanneet millään mahtua kiinni ja mahakin oli ihan ihme jumissa, niin se tosin oli koko viikonlopun. Söinkin sitten eilen vain puuroa ja hedelmiä (niin ja porkkanoita), mutta ei tämä ällötys tästä ole mihinkään laskenut. Taitaa taas päteä se kolmen päivän sääntö, kuten aina ennenkin. Eli se on siis se aika, jonka kroppani tarvitsee normaalisoitumiseen.

Tänään mennään työporukalla ravintolaan syömään ja itse asiassa odotan sitä innolla. On kyllä vaan ihan helvetin huono omatunto sen takia, että pääsen taas mässäilemään. Ruokana häränselätyksiä lisukkeineen... Nälkä on aika kova, koska puurolla ollaan taas menty -ja luumuilla, jotta saisin tuon mahan pelaamaan. Töissä taas olin silmät kiiluen ummetus -hyllyllä ja lueskelin uuden Ratiopharmin macrogolin esitteitä, go me. En vaan kestä tätä vatsaa! Töissäkin on useampi ollut mahataudissa, mutta ei viitsisi minun kohdalleni osua? Ei haittaisi tippaakaan.

Pitänee rueta laittautumaan, jospa itseni ihan siedettävän näköiseksi saisin.