Aamupaino tänään 42,8 kg ja älyttömän heikko olo. Tai ei edes aamulla ollut, mutta tein taas sen virheen (vapaapäivä kun on), että menin aamupalan jälkeen takaisin nukkumaan. Ihanaahan se on, mutta olo sen jälkeen on jotain niin järkyttävää, että huh. Koiran kanssa lähdin kuitenkin rohkeasti lenkkeilemään ja vaikka kuinka yritin asennoitua siihen, että on ihana ilma yms. niin silti tuntui, että joka askel oli vaikea ja raskas. Alamäessäkin tuntui, kuin jalat olisivat voineet katketa millä hetkellä tahansa, toisin sanoen pettää alta. Ei kivaa ollenkaan, en haluaisi tätä.

Kävin tänään ratsastamassakin pitkästä aikaa :) Oli kyllä tosi kivaa, mutta huomasin kyllä siinäkin, miten järkyttävästä kunto on huonontunut ja miten vähän voimaa mulla ylipäätään on. Ratsastamaan olisi tarkoitus mennä jatkossakin, joten toivon mukaan saan edes vähän takaisin niitä lihaksia, jotka olen satavarmasti menettänyt tässä vuosien saatossa, kun en ole ratsastanut. Ratsastushousuja jalkaan laittaessani mua jo suorastaa hävetti, koska ne olivat jääneet niin isoiksi. Niidenhän kun pitäisi olla tiukat, eikä sellaiset pussihousumalliset.... Ja voi kuinka muistankin sen ajan, kun ne olivat niin liian tiukat, etten voinut niitä sen takia pitää. Voi tätä elämää.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (283 kcal)

Välipala: Omena (51 kcal)

Lounas: Kaura-ruispuuroa + mustikoita, omena, päärynä (225 kcal)

Päivällinen: Omena, kevyt vadelmajäätelö (118 kcal)

Välipala: 2 kiiviä (69 kcal)

Iltapala: Trio kevytjäätelöä (280 kcal)

Yhteensä: 1026 kcal

Syömiset vaan menee päin helvettiä. En vaan tiedä, mitä itseni kanssa tekisin. Kun paino on taas alhaalla, vaikka viikonloppuna mätin menemään kurkusta alas kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Eli tiedän varsin hyvin, että en siitä mihinkään lihoisi, vaikka näin viikollakin söisin edes pikkuisen enemmän. Mutta kun se vain on niin vaikeaa. Huomenna karkkipäivä, luultavasti pidän samanmoisen sunnuntainakin. Esitän taas vienon toiveen ahmimattomuudesta, mutta jotenkin sekin on niin vaikeaa. Kun kerrankin saa syödä, niin väkisinhän sitä tekee mieli syödä koko maailma.

Huomenna on tosiaan ihan vapaapäivä, sunnuntai taas menee koiran kanssa harrastuksissa. Ihanaa, kun on jotain toimintaa, niin en märehdi noita syömisiä ihan 24/7. Vaikka huomattavasti tuo märehtiminen on muutenkin vähentynyt, ei siinä. Alan pikkuhiljaa löytää taas itseni.