Enjaksaenjaksaenjaksa. Ahmin taas koko viikonlopun, karkki ja leipää lähinnä. Niin ja kauralastuja. Että pitääkin olla tyhmä ja saamaton. Se on vain niin vaikeaa vastustaa kiusausta, kun tekee niin niin paljon mieli syödä. Lauantai oli vielä ihan ok, koska iltaan asti kitkuttelin aika minimaalisella ruokavaliolla. Eikä ne illankaan syömiset mitenkään pahoja olleet, vaikka vähän liikaa tuli mässäiltyä piirakkaa ja leipää vielä senkin jälkeen, kun karkipussi oli tyhjentynyt. Mutta se sunnuntai... herranjestas sentään! Aamulla ajattelin, että kokeilen olla tämän päivän vain laskematta, mutta kohta olinkin jo FilmTownissa karkkiostoksilla ja maha niin pinkeänä ruispaloja, että huh. Voisin just nyt ampua itseni.

Illalla tulikin sitten vähän rajumpi vatsatauti, josta tämäkin päivä on mennyt toipuessa. Ihan hirveää ajatella näin, mutta ihan harmittaa, että se on jo menossa ohi. Haluaisin nimittäin ja vain kaiken ulos minusta, heikon olon, oikeuden sairastaa ja tietenkin painon romahtavan. Just nyt laihdutusmotivaatio on ihan järkyttävä. Paranemismyönteisiä ajatuksia päässäni ei juuri ole. Tuntuu siltä, että laihdutan itseni haluamaani painoon, vaikka multa lähtisi henki. Kivat mulle.