Aamu alkoi tänään ihan tismalleen samalla tavalla kuin eilen; heräsin muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa (ja herätyskelloa) mahan väänteisiin ja todella kovaan nälkään. Noh, mikäpäs siinä, mieluummin sitä omaan tahtiin heräileekin. Tänään ei ollut koulua, mutta oli pakko lähteä kaupungille hoitelemaan asioita. En olisi vain jaksanut, jotenkin niin väsynyt ja vetämätön olo. Aamupaino oli 44,4 kg, siinä se siis näyttää näillä syömisillä hyvin pysyvän. Hyvä, hyvä.

Kaupungilla mulla oli missiona etsiä työvaatteita. Paita löytyi heti, mutta housujen kanssa olikin sitten omat ongelmansa. Mä en nimittäin löytänyt housuja, jotka olisivat olleet tarpeeksi pienet! Oli järkyttävää, miten koon 34 housut roikkuivat päälläni, varsinkin takapuolesta ja reisistä. Yhtäkkiä näytin niin pieneltä siitä sovituskopin peilistä, melkein säikähdin itseäni. Olenko oikeasti näin pikkuruinen? Olen henkeen ja vereen farkkutyttö, joten tuollaisia "suoria perushousuja" en ole ostanut vuosiin enkä niistä yhtään välitäkkään. Olen siis aina ostellut vain farkkuja, ja koska niiden kanssa ei ole ikinä ollut sitä ongelmaa, että tarpeeksi pieniä kokoja ei löytyisi, oli tämänpäiväinen jotenkin todella yllättävää. Noh, kyllä mä lopulta yhdet housut löysin pitkällisen etsimisen jälkeen. Ne on kyllä aika karseat, rupesin jo heti miettimään, että pitää ostaa jotkin hyvät työfarkut sitten, kun on seuraavan kerran rahaa ;) Jos nyt ylipäätään saan farkkuja töissä pitää.

On ollut melko piristävää huomata tässä parin päivän aikana näyttävänsä peilistä melko kivalle. Jopa kaunillle. On ihan outo tunne olla inhoamatta itseään. Kai sekin on jotain? Itse aina pohdiskelen, että kyllä tämä sitten onkin sen arvoista jollain sairaalla tavalla. Muistan nimittäin niin elävästi ne vuodet, jolloin peilistä näkyi niin helvetin ruma olento, ettei voinut kuin itkeä ja piiloutua maailmalta ruuasta lohtua hakien. Toisaalta muistan myös olleeni huomattavasti painavempi, mutta iloinen ja terve. Kavereiden kanssa viihtyvä ilopilleri, jolla meni hyvin koulussa ja kaikin puolin muutenkin elämässä. Miten pääsisinkään tuohon takaisin?

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurtti, porkkana (302 kcal)

Välipala: All Bran Plus -muroja + rasvatonta maitoa, omena, persikka-passion Bona (307 kcal)
Välipala: 2 porkkanaa, puuroa, omena (246 kcal)

Iltapala: Omena, päärynä, jogurttia (219 kcal)
Yhteensä: 1074 kcal
Tuntuu pahalta, kun paleltaa ihan koko ajan :/ Tiedän hyvin, että jos söisin tarpeeksi, niin paleleminenkin loppuisi tai ainakin vähenisi. En vain voi sille mitään, että esim. tänään olen mielestäni syönyt ihan tarpeeksi. Ei ole yhtään nälkä ja tuntuu, että ihan joka välissä olen jotakin suuhuni ollut pistämässä. Tosin aika hedelmä/kasvis -painotteistahan tuo minun ruokavalioni on, sitä en edes yritä kieltää. Jotenkin vain en uskalla olla syömättä esim. hedelmiä tuota vähempää, koska sitten maha ei välttämättä toimisi. Toisaalta esim. nyt mahaa turvottaa ja se on kipeä, mikä johtuu ihan varmasti noista hedelmämääristä ja ainaisesta porkkanoiden puputtamisesta. Proteiinia pitäisi lisätä, tiedän sen varsin hyvin.

Huomenna pitää taas herätä ennen kuutta, joten maha tuskin toimii ja on sitten kahta kipeämpi koko päivän. Hauskaa. Onneksi huomenna on mini-karkki päivä, joten luvassa olisi fudgeja se vakiomäärä :) Olen kovasti alkanut miettimään, miksi ihmeessä syön juuri noita toffeita sen 9 kpl. Kun määrällisestihän se ei ole kovinkaan paljon, mutta kaloreita kertyy aika reippaasti. Pitää nyt vähän miettiä, jos vaikka ostaisi jonkun pikkuhyvän yms. pussin -siinä olisi jotenkin enemmän syömistäkin. Mutta kun nuo fudget ovat niiiiin hyviä, en tiedä voinko niistä mennä luopumaan ;) Toisaalta viikonloppunahan mä niitä viimeistään saisin, joten katsellaan...