Että pitääki olla syömisen näin vaikeata! Sunnuntaina oli nimittäin käynnissä taas kivat ahmimistsembalot, ei ollut mitään rajoja mun syömisellä. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli tuskainen, koska mulla oli ihan tajuton nälkä. Yhden aikaan siihen heräsin, enkää meinannut millään saada unta. Kovasti mietin, että menisinkö ottamaan jotain pientä syötävää vai en, mutta lopulta kielsin itseltäni kaiken ja pakotin itseni sinnittelemään aamuun. Sitten saisin syödä mitä tahansa.

Aamulla heräsinkin jo aikaisin ja ainut ajatus päässäni oli: SYÖMÄÄN! Tunginkin sitten jo naamaani puoli pussia turkinpippureita ennen kuin pääsin edes koiran kanssa aamulenkille. Ja aamupalaksi leipää, leipää ja leipää. Syötynä vielä silleen puolihätäisesti. Äh. Ja "jälkkäriksi" jäätelöä, suoraan paketista tietenkin. Ja sitten taas vähän leipää. Ja sitten taas vähän jäätelöä, mutta tällä kertaa eri makua...

Noh, putki katkesi onneksi siihen, kun lähdettiin koiran kanssa taas lenkille ja treenaamaan. Kotiin tultua tehtiinkin sitten jo ruokaa, teksaspiirakkaa. Vedin sitä taas aika reippaasti ja sitten vaan jäätelöä päälle. Ja vähän leipää. Ja sitten vielä jäätelöä. Karkkiakin taisin napsia useammassakin välissä, mutta en omasta pussistani, vaan V:n rasiasta.

Tuossa vaiheessa oli vielä ihan jees olo. Paha olo tuli oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun rupesin "kunnolla" herkuttelemaan eli avasin lauantaina ostetun Candy King -pussin. Katsottiin piirrettyjä ja syötiin karkkia, mutta mulle ei vaan karkit enää uponneetkaan "normaalisti". Jotenkin vaan äklötti. Pistin pussin takaisin kaappiin ja otin väliin leipää ja jäätelöä. Ja loppu onkin sitten arvattavissa; maha sekaisin (ja kipeä), oksentelua (myös itseaiheutettua) ja tunne siitä, että mahalaukku yksinkertaisesti räjähtää. Että sellainen karkkipäivä taasen. Jo lapsena muistan, miten mulla oli karkkipäivä ja illalla sitten äiti joutui hautomaan mun mahaa jääpussilla, kun se oli niin kipeä...

Maanantai-aamuna heräsinkin sitten töihin melkoisen järkyttävissä fiiliksissä. Olo oli ihan kamala ja olin niin turvoksissa joka paikasta, että hyvä kun naamani peilistä tunnistin! Maha taas oli sellainen potkupallo, etten tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Sain just ja just tungettua työfarkut jalkaan, sattui kyllä olla niissä koko päivän. En kyllä ihan oikeasti muista näin järkyttävää turvotusta kokeneeni, sillä jopa oleskeluhousuista (jotka siis on löysät ja joustavat päällä) jäi syvät rannut ihoon. Puhumattakaan niistä farkuista... Syvimmät "railot" ihossa olivat varmaan jotain sentin luokkaa. Että hemmetin hehkeä olo.

Ai niin ja maha ei vielä toimi. Sattuu vaan koko ajan, mutta mikään ei siellä liikahda mihinkään suuntaan. Jos huomenna ei jotain radikaalia muutosta oloon tapahdu, niin oston kyllä töistä taas Movicolia. Yritän kyllä olla ilman, mutta en vain ihan oikeasti kestä tätä oloa enää montaa päivää.

Tuskin helpottaa sekään, että täytän tällä hetkellä päivän kalorit ahtamalla itseni porkkanaähkyyn ja juomalla litroittain Pepsi maxia päälle. Onneksionneksionneksi ensi viikolla on taas lääkäriaika, sillä aika villiä alkaa tämä minun olo olla. Saa nähdä mikä katastrofi pääsiäinen on, tekis kuitenkin mieli ostaa suklaamuna tai vaikka kaksi...