Miks, miks ja miks syömisen pitää olla näin vaikeeta? Viikonloppu meni taas ahmiessa, nyt taas diettaan niin hulluna, että hyvä ettei taju lähde. Erittäin järkevää toimintaa taas kerran. En mä itseäni ihan järkyttävään ähkyyn viikonloppuna ahminut oikeastaan missään vaiheessa, mutta koko ajan piti olla mussuttamassa jotakin; karkkia, domino-keksejä, jäätelöä tai leipää. Mussutin myös väliin ihan näitä "normaalejakin" ruokia, eli hedelmiä ja vihanneksia. Pointti oli lähinnä se, että kokoajan piti olla jotakin suuhun pistämässä. Eilen aamulla olinkin sitten jotenkin niin niin pohjalla, oli just niin paska olo, kuin joskus viime keväänä ennen Cipralexin aloittamista. En edes muistanut, miten pahalle ne aamut tuntuvat :( Tuntu taas siltä, että oisin voinu vaikka repiä tuon mahan irti, niin inhottava se oli. Nyt on kuitenkin taas jo ihan jees olo -jos ei tietenkaan ota sitä huomioon, että verensokeri on niin alhaalla, että kädet tärisevät...

Käytiin tänään koiran kanssa tekemässä oikein kunnon lenkki tuolla pakkassäässä ja ihan oikeasti nautin siitä! Tuntui ihmeelliseltä, miten hyvin jaksoi liikkua, vaikka ei ollut syönytkään hirveästi siihen pohjalle. Nykyään itseasiassa jaksan noin ihan yleensäkin lenkkeillä jotenkin todella hyvin, viime talvena ja tuossa vielä kesälläkin kun tuntui siltä, että voisin tuupertua ensimmäisen vastaan tulevaan ylämäkeen... En usko, että mun kunto mitenkään huimasti on parantunut, joten kaipa mun syömiset kuitenkin on vähän eri luokkaa, kuin aikaisemmin? Tai sit vaan elimistö on jotenkin tottunut tähän syömättömyyteen, tiedä nyt tuostakaan.

Hirveä päänsärky päällä ja sitä ei ainakaan helpota se, että olen syönyt tänään ihan liian vähän. Kun mulla on taas ensi viikolla lääkäri (luojan kiitos) niin ajattelin ilmaista mielenkiintoni ravitsemusterapeuttia kohtaan. Sitähän mulle jo silloin alkuun ehdotettiin, mutta kieltäydyin kohteliaasti, koska mähän tiedän ruuasta ihan terpeeksi. Että tiedonpuutteesta tässä nyt vähiten on mulla kysymys. Silti jotenkin nyt vaan tuntuu siltä, että mun on ihan pakko saada jotakin tolkkua tähän syömiseen. Tuskin se ravitsemusterapia ainakaan asiaa pahentaisi. Kun mä en voi enkä jaksa elää tällaisessa ahmimis/paastoamiskierteessä.... Miks enää ei voi mennä hyvin, kun just alko tämä syöminen tuntua helpommalta?