On pitänyt niin kiirusta, etten ole edes tänne ehtinyt lähiaikoina kirjoitella. Viikonloppu meni täysin koiraharrastuksen parissa, kun olimme jälkikokeessa sunnuntaina. Lauantaina kävimme tekemässä jäljet valmiiksi, joten kumpikin päivä vietettiin lähes kokonaan metsässä ja eipä siinä syömisiäkään ehtinyt pahemmin pohtimaan. Hyvä! Lauantaina oli vielä karkkipäiväkin ja kylläpä karkit hyvälle maistuivatkin, kun olin tarponut sellaiset reilut 6 tuntia umpimetsässä... Kaiken lisäksi en ottanut ihan piruuttani eväitä mukaan ollenkaan, koska halusin "rankaista" itseäni siitä, että söin liikaa aamupalaa. Että tosi fiksua toimintaa taasen. Ihme, että jaksoin niinkin hyvin kuitenkin puurtaa jälkien kanssa, ei tullut edes heikotusta ja olin tosi hyvällä tuulella ihan kaikin puolin.

Lauantai-iltana meni lievästi ahminnan puolelle karkkien loputtua, mutta ei silleen pahasti kuitenkaan. Jostain syystä aloin vain taas mättämään keksejä naamariin ja leipää... tietenkin. Onneksi V esti katastrofin nostamalla keksit kaappiin ja käskemällä mut sänkyyn, on se vain ihana. Mitähän tekisin ilman sitä?

Sunnuntaina herätyskello piippasi jo ennen viittä ja vietimme koepaikalla koko päivän. Evääni olivat ihan ok, tosin sellaista peruskamaa, eli porkkanaa, omenaa ja viiliä. Että tuhdinpikaan eväs ei olisi kyllä menoa haitannut, mutta jaksoin kyllä ihan hyvin ja mieliala oli edelleen mitä parhain! Se jaksaa pistää suupieliä ylöspäin. Kaiken lisäksi en oikeastaan ajatellut syömistä koko päivänä, en laskeskellut mitään ja uskalsin koepaikallakin ottaa pöydästä purtavaa.

Illalla oltiin kotona vasta joskus kahdeksan maissa ja raskaan päivän päätteeksi ehdotin V:lle hyvää leffaa ja karkkipäivän uusintaa. Jotenkin vain tuntui siltä, että nyt jos koskaan olen sen ansainnut -koirallakin meni koe niin putkeen. Ei edes ahdistanut yhtään, en jaksanut edes murehtia mahdollisista kaloreista, koska olin ihan varmasti viikonlopun aikana kuluttanut sen verran, että mikään syöminen ei mua varmasti mihinkään suuntaan leventäisi. Hain siis uuden satsin Candy Kingejä, söin ne ilman huonoa omatuntoa ja ahmintaa ja menin nukkumaan. Tätä lisää!

Eilen olin viikonlopusta hurjan väsynyt ja olo oli töissä ihan kauhea. Jotenkin myös tuntui lihavalta, vaikka yritinkin vakuuttaa itselleni, että mollaan itseäni ihan suotta. Syömiset olivat normaalia luokkaa, eli liian vähän. Nukkumaan kampesin itseni jo yhdekän aikaan, mutta tänä aamuna väsytti siitä huolimatta. Lisäksi on jotenkin kauhean kipeä olo, vaikka lämpöä ei olekaan. Tosin eilen illalla se oli vähän koholla, joten tiedä nyt tuosta. Kahtena peräkkäisenä yönä olen herännyt aivan läpimärkänä (mukaan lukien sänky patjaa ja peittoa myöten) ja ihan hemmetin kylmissäni. On täytynyt vaihtaa kaikki petivaatteet sekä yöpaita, mikä nyt ei varmasti ihan normaalia ole. Eilen kuvittelin sen johtuneen vain illallisesta karkin syönnistä, mutta viime yön hikoilua ei se kyllä selittäisi. Ilmeisesti siis olen ollut kuumeinen ja kuume on yöllä (noussut?) ja laskenut.

Tänään olen vain palellut ja palellut. Heti kyllä huomaa, kun ilmat taas kylmenevät :/ Syömisiä en edes jaksa kirjoitella ylös, sitä normaalia urautunutta syömistä se on, kuin kopio viime viikosta. En vain jaksa ajatella mitään uutta, minä vain pidän kiinni tutusta ja turvallisesta. Koko ajan huomaan laskevani vähemmän ja vähemmän, mutta silti syöminen ei ota tervehtyäkseen. Olen vain liian tyytyväinen painooni juuri nyt. Se on ongelma, jonka tiedostan.