Kai se vain pitää ihan oikeasti uskonut, ettei pääsiäisen syöminen muuttanut painoani millään tavalla. Kyse ei siis ollut eilen mistään hetkellisestä notkahduksesta, sillä paino oli tänäänkin samoissa lukemissa, 43,1 kg. Olen ollut tuosta niin onnellinen, mutta siitä huolimatta mulla on tavallaan henkinen morkkis. Että vaikka paino ei noussutkaan, niin koin siltä tekeväni jotain "väärää" ja "kiellettyä". Hassua, en olisi itsestäni uskonut. Olin nimittäin aina kuvitellut, että paino on se asia, joka määrää fiiliksen, ei niinkään syöminen. Näköjään kuitenkin syöminen itsessään tekee mulle jonkinmoisen ahdistuksen myöskin, kai sitä ei vain kestä kontrollin pettämistä ja ei myöskään jollain lailla anna itsensä nauttia ruuasta. Vai johtuneeko sellainen tietty ahdistus vain siitä, ettei jotenkin vieläkään usko paino olevan ok, koska oli ihan 100% varma, että olisi pilannut kaiken, lihonut jne.? Vaikea sanoa. Yritän kuitenkin koko ajan tsempata ja olla stressaamatta, kun ei kerran mitään stressattavaa ole.

Tänään olen syönyt liian vähän ja olo on ollut todella heikko. Ehkä eilinen syöminen oli vain niin alakanttiin, että elimistö ei jotenkin kestänyt sitä ja nyt taas tuntuu siltä, että nälkä lähde edes syömällä. Tänään oli nimittäin ekaa kertaa töissä taas sellainen tunne, että heikotti, pyörrytti ja pelkkä ajatteleminenkin sattui. Se on kyllä kauhea tunne. Illalla raahaiduin vielä koiran kanssa pitkälle lenkille ja melkoista vääntämistä oli sekin. Ja siitä huolimatta en uskalla syödä enempää. Nyt tekosyynä pienessä päässäni pyörii huomisen minikarkkipäivä, jonka aion sinnikkäästi pitää, vaikka päässä jylläävätkin syyttävät ajatukset.

Vaikka kirjoitukseni perusteella mulla on melko ahdistunut olo, voin oikeasti ihan hyvin. Siis henkisesti, fyysisesti olen taas siellä jossain pohjalla. Voi että miten kivaa porukoilla oli, kun jaksoi sellaisia melkein 10 km lenkkejä vetää koiran kanssa -siis kerrankin ihan oikeasti jaksoi! Saatiin taas myös äidin kanssa puhuttua melko hyvälaatuisesti tästä mun sh:sta, se helpottaa aina taakkaa niskasta. Vitsi kun mun äiti on ihana ihminen, se on niitä harvoja, jonka kanssa voi puhua asioista. V on tietenkin toinen, mutta välillä tekee hyvää saada purkaa tuntojaan jollekin muullekin.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), jogurttia (309 kcal)

Lounas: Elovena Hetki -puuro, viili, appelsiini (295 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, 2 omenaa (237 kcal)

Iltapala: 5 kiiviä, porkkanoita (254 kcal)

Yhteensä: 1095 kcal
Huh, toivottavasti jaksaisin huomenna töissä, pelottaa niin, että simahdan sinne täysin :/ Huomenna on muutenkin todella kiire päivä, mutta täytyy vain keskittää ajatuksen illan karkkeihin sekä tulevaan viikonloppuun... ja karkkiin. Huoh, ajatukset taitaa pyöriä pikkuisen liikaa syömisen ympärillä, mutta se ei taida olla minulle mitään uutta.