Olen näköjään saanut jonkinmoisen läskiyskohtauksen, sillä aamupaino oli eilen 44,2 kg ja tänään 44,4 kg! Tuntuu jotenkin niin ylitsepääsemättömältä tämä, just kun tuntui, että meni niin hyvin. En voi ymmärtää, miten paino nyt yhtäkkiä taas noille lukemille pompsahti, koska viikonloppuna en tosiaan ahminut ja paino on nyt niin pitkään pysynyt tasaisesti tuossa 43:n pinnassa. Yäk. Maha on ihan hirveän turvonnut ja sekaisin, töissäkin tuntui olo niin kamalalta läskiperseeltä, kun farkut kiristivät inhottavasti päällä. Olen nyt jo pari päivää keksinyt itsestäni mahdollisimman rumia ja nöyryyttäviä haukkumasanoja, oikein haluan lytätä itsetuntoani. Miten voi olla mahdollista, että mukava työ, ihana poikaystävä ja mielekkäät harrastukset eivät sillä hetkellä merkkaa enää mitään, kun vaa`an lukema ei miellytä silmää?

Valivalivali. On taas niiiin vaikeaa yrittää vahtia syömisiään, kun tuntuu norsun kokoiselta. Tiedän olevani naurettava, sillä kyse on kuitenkin vain reilusta kilosta. Mutta en voi sille mitään, että se ahdistaa. Ahdistusta tekisi niin kovasti mieli helpottaa ahmimalla itsensä tainnuksiin, mutta tiedän kyllä, että oikeasti siitä tulisi vain entistä paskempi olo. Just niin väärin, että kurissa pysyminen on kaikkein helpointa silloin, kun ei ole juuri tarvetta painoa tiputtaa. Ja yritäppä siinä sitten syödä "kunnolla", kun koko ajan kokee vain hakevansa tilaisuutta mässäilemään....

Eilen oltiin iltakoulutuksessa ja edustajat lahjoivat meitä oikein hyvillä ruuilla. Heti ensialkuun oli tarjolla iso kokojyväsämpylä, jonka välissä oli kinkkua, juustoa, salaattia, kurkkua jne. Sellainen ihanan pehmeä (tyyliin vielä lämmin), päältä rapsakka ja kauttaaltaan siemeninen. Nyt voin melkein rehellisesti sanoa, etten ole varmaan koskaan syönyt mitään niin hyvää. Huh. Muille se oli ehkä vain sämpylä, mutta minulle se oli elämää suurempi nautinto. Koulutuksen jälkeen otin noutopöydästä vähän salaattia ja lohikiusausta (joka oli oman makuni mukaan ehkä maailman suolaisinta!) ja jälkkäriksi palan täytekakkua. Lisäksi join lasillisen valkkaria, joka nousi melkoisen kivasti päähän.... Kaiken kaikkiaan söin siis ihan niinkuin muutkin, yritin oikein tähdätä siihen. Siksi olikin valtava pettymys, että olenkin vain paisunut ja turvonnut ja läskiintynyt, ihan kuin oisin oikein urakalla ahminut. Ei just nyt ole hirveästi motivaatiota parantua.

Koulutuksessa aiheena oli lasten- ja nuorten psykiatria, mutta luento oli melkoinen pettymys. Joitakin ajatuksia se ilmeisesti kuitenkin minussa herätti, koska yöllä näin pitkästä aikaa taas painajaisia -vieläpä todella pahoja sellaisia. Eivät liittyneet syömisiin, mutta mun lapsuuteen kylläkin. Tänään on vielä jotenkin ollut ikävä taas äitiäkin :( Ja minun pitäisi muka olla aikuinen. Syömishäiriöitä käsiteltiin ihan vain sivulauseessa, harmi sinänsä. Mutta sain tosiaan jotain kuitenkin irtikin, erityisesti jäi mieleen se, että kaoottinen kiintymyssuhde altistaa mielenterveyshäiriöille (mun ja isän suhde?) ja toisaalta onnistunut kiintymyssuhde edes yhden ihmisen kanssa riittää lapselle (mun ja äidin suhde).

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (275 kcal)

Lounas: Rasvaton viili, päärynä, kiivi (163 kcal)

Välipala: Omena (47 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + mustikoita, 4 porkkanaa (223 kcal)

Välipala: Omena (56 kcal)

Iltapala: Kevytjäätelöä (280 kcal)

Yhteensä: 1044 kcal

Ai apua, miten on tehnytkin taas mieli jäätelöä. Tuntuu, että olen syönyt sitä ihan paketti tolkulla! Asiaa ei tietenkään kovinkaan paljoa helpota se, että näin kauppoihin taas tulleen Ainon pipari&glögi -jäätelön, joka nyt sattuu olemaan maailman parasta jäätelöä. Tosin vielä kun sitä uskaltaisi syödäkin, eikä vain ahtaisi sisuksiinsa litroittain noita kevyitä versioita.

Maha on taas vaihteeksi ollut sen verran kipeä, että olen jo alkanut miettimään, voisiko oireilun taustalla olla muutakin, kuin vain tämä päin persettä oleva ruokavalio? Tai toisin ajateltuna; onko päin persettä oleva ruokavalio saanut aikaan jotain muutoksia mun suolistoon? Maha kun on ihan koko ajan sekaisin, ruoka ei sula (voi myös johtua tavasta jolla syön, eli en pureskele kunnolla ja hotkin) ja maha turpoilee. Lisäksi välillä se kerää ilmaa ihan älyttömästi ja on kipeä. Joskus olen jopa tuntenut ihan yhtäkkisiä vihlaisuja ja muutakin epämääräistä kipuilua. Oma juttunsa on tietenkin aika ajoin vaivaava ummetus, joka on henkisesti tuhat kertaa pahempaa, kuin tuo ripulointi. Perjantaina on taas lääkäri, joten pitääpä ottaa puheeksi. Piti itse asiassa jo viime kerralla, mutta unohdin sen ihan totaalisesti.

Tuohon perjantaihin mennessä pitäisi myös tehdä päätös terapian aloittamisesta. En vieläkään oikein tiedä, että mitä tekisin tuon asian kanssa. Toisaalta se houkuttaisi, mutta toisaalta minua ahdistaa ajatus siitä, että siellä voi hetkittäisesti tuntua todella pahaltakin. Nyt kun on mennyt pitkä jakso niin älyttömän hyvin (jos tätä viikkoa ei lasketa...) ja en jotenkin vain jaksaisi antaa aikaani tuon syömishäiriön käsittelyyn. Olisi muutakin tekemistä.