Paleltaa vain ihan koko ajan. Tosin ei just nyt, koska kävin tulikuumassa suihkussa ja nyt on päällä ihanat jälkilämmöt :) Pelottaa ihan tuleva talvi, sillä jos jo nyt tuntuu siltä, että jäädyn pystyyn, niin entäs sitten, kun pakkasta on -30 astetta? Töihin pyöräilin jo toppatakissa ja lapaset käsissä ja nyt on kuitenkin vasta elokuu. Lisäksi joudun esim. töissä liruttamaan käsiäni kuuman veden alla vähän väliä, koska sormet ovat niin jäässä, ettei koneella kirjoittamisestakaan tahdo tulla oikein mitään. Niin ja mullahan oli siis siisti sisätyö...

Vaa`allekin olen jo uskaltautunut ja eilen painoin 43,1 ja tänään 43,2 kg. Että näin, vaikka tosiaan pidin ne kaksi karkkipäivää putkeen ja lauantaina oli myös pientä ahmintaa. Ja sunnuntainakaan en yhtään syömisiäni laskenut. Tosi hyvä olo tuon asian puolesta, sillä kun mulla on karkkipäivä, niin se mun karkkipussi ei ole mikään ihan pieni, vain syön ihan oikeasti aika reilusti. Ihan samoja määriä, kuin terveenäkin joskus menneisyydessä. Tai pahimpina ahmimiskausina. Joskus ihan itsekin ihmettelen, miten hyvällä omatunnolla pystyn loppujen lopuksi sen määrän syömään, sillä muuten olen kuitenkin syömisistäni todella neuroottinen ja laskujen suhteen äärimmäisen tarkka. Ehkä mä vain tajuan sen, että välillä mun on ihan pakko saada karkkia, koska olen aina ollut niin kovin makean perään. Loppujen lopuksi kun en ainakaan kovin pitkään pystyisi elämään tällä ruokavaliolla, jos tiedossa ei olisi edes sitä yhtä päivää, kun voi ihan kunnolla herkutella. Kunpa jatkossa noita päiviä olisi myös enemmän, vaikka toisaalta mun ahmimistaustan takia oon aika varovainen tämänkin asian suhteen. En halua, että mopo lähtee käsistä.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (310 kcal)

Lounas: Rasvaton viili + 3 kiiviä (194 kcal)

Välipala: Omena (69 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + mustikoita, 5 porkkanaa (223 kcal)

Iltapala: Lakritsi turkinpippureita (270 kcal)

Yhteensä: 1066 kcal

Oon tällä hetkellä todella tasapainoinen ja onnellinen, vaikka (kuten ylhäältä näkyy) se ei heijastukkaan mun syömisiin. Olen taas ihan oikeasti alkanut nauttia elämästä, aika on taas lähtenyt kulkemaan sellaista normaalia tahtia (töissäkin aika menee todella nopeasti) ja olen löytänyt elämästä muitakin nautinnon lähteitä, kuin syöminen. Lisäksi en stressaan enää samalla tavalla syömisistäni, vaikka laskenkin ja punnitsen ruokani edelleen. Jotenkin vapautuneempi olo. Lisäksi olen jotenkin lopettanut koko syömishäiriö -asian märehtimisen ja antanut tilaa muille ajatuksille. Siksi olen vähän alkanut epäillä jopa terapiaan menoa, sekin kun kuitenkin olisi aikaa pois mun muusta elämästä. Pitää vielä jutella asiasta lääkärin kanssa, ensi viikolla kun taas on sinnekin aika. Kyllähän mun pitäisi saada tämä asia lopullisesti käsiteltyä, mutta just nyt en vain jotenkin jaksaisi.