Ei mene hyvin ei. Ei enää. Mikä saatana siinä on, ettei voi osata syödä? Porukoilla meni taas nimittäin ylensyönniksi ja sunnuntai-iltana kun tultiin kotiin, niin vetäisin sitten oikein kunnolla överiksi. Ja jatkoin maanantaina, pitkästä aikaa oikein tietoisesti ostin kaupasta ahmittavaa. Eilen olo olikin sitten jo jotain ihan sanoin kuvailematonta, illalla makasin vaan sängyssä seinää tuijottaen ja työpäivästä en enää edes voi puhua. Itkua siellä suurinpiirtein väänsin, tursuin vaan työtakista ja mitkään housut eivät meinanneet mahtua jalkaan. Uh. Halusin vain kuolla ja leikata nämä läskit minusta irti. Tuntui, etten saanut henkeä. Onneksi tänään olo on pikkuisen parempi, vaikkakin edelleen vaan kuolen sille, miten kamalalle peilistä näytän :/ Menkatkin alkoivat sopivasti, joten olen oikein tuplaturvoksissa. Lisäksi sain eilen migreenin, joka vain jatkuu ja jatkuu... Särkylääkkeitä vedin jo sellaisen satsin, että enempää en enää viitsi ottaa. Valivalivali.

Eniten olen vihainen siitä, että edes ahminut siellä porukoiden luona! Kyllähän mä napostelin makeaa ja aterioillakin söin reilusti yli startin, mutta missään vaiheessa en ollut sellaisessa räjähdyspisteessä. Äitienpäivänä tosin mummolassa satsasin ruokaa ja herkkuja (niitähän siellä aina on melko reippaasti ja kun mummo vielä sanoo, vieressä että ota nyt ihmeessä lisää, niin lopputulos on mun kohdalla aika helppo arvata) aika reippaalla kädellä, mutta tosiaan se pahin ahmiminen alkoi kotiin tultua. Tein heti ovesta sisään päästyämme itselleni kasan leipiä ja sitten vaan karkkia naamaan ja paljon. Maanantaina ahminkin sitten huomattavasti laajemmalla skaalalla eli leipää (tottakai), suklaata, karkkia, riisipiirakoita, jäätelöä , keksejä, riisikakkuja ja muroja. Miten voi edes tämänkokoiseen ihmiseen mennä niin paljon ruokaa?

Oon lihonut niin paljon. Nyt ihan oikeasti, koska vaatteet tuntuvat pieniltä. Erityisesti tissit ovat kasvaneet ja koen sen jotenkin todella epämiellyttävänä. Musta pienemmät tissit olisivat esteettisemmät, en ole koskaan ollut mikään isorintaisuuden kannattaja. Elän siinä toivossa, että pahin turvotus ei ole vielä laskenut, mutta olen myös henkisesti varautunut siihen, että nyt sitä painoa on jo ihan rasvakudoksenakin minussa. Niin paljon on tullut nyt kevään aikana ahmittua. En just nyt jaksa edes noudattaa starttia, olen niin väsynyt ja lyöty. Ainut ajatus päässä on se, että mun on laihduttava takaisin 43:een. Tosin just nyt joku 45 olisi jo ihan luksusta...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, mustikkajogurtti, omena

Lounas: Tomaattikeittoa, omena

Välipala: Cottifrutti, mandariini

Päivällinen: Keitettyjä porkkanoita ja lanttuja, solero -jäätelöpuikko

Iltapala: Omena, rasia viinirypäleitä

Nyt en ihan oikeasti JAKSA laskea kaloreita. Ja toisaalta se oli niin pirun ahdistavaa touhua, että olen varmasti paljon onnellisempi ilman sitä. Ahmiminen pelottaa, kun mulla ei ole mitään absoluuttisia rajoja, mutta yritetään nyt näin eteenpäin. Leipä ainakin on pannassa, koska sitä en vain osaa kohtuudella syödä. Ja muutenkin kaikki herkut, mutta siinäpä ei taida mitään uutta ollakkaan.