En IHAN OIKEASTI kestä tätä oloa. Aamulla painoin edelleen vain ihan liikaa, eli 44,9 kg. En voi ymmärtää, miten hitossa paino yhtäkkiä on noin korkealla, eikä suostu edes laskemaan, vaikka eilenkin söin ihan todella vähän. Tänään olikin sitten oikein ratkiriemukas olo töissä, kun jo heti aamusta alkoi pyörryttää, heikottaa ja silmissä sumentua. Tuntui, etteivät edes ajatukset kulkeneet normaalisti, joten mokasin sitten taas oikein kunnolla, ja sehän oli omiaan laskemaan jo valmiiksi paskaa fiilistä entisestään.

Noh, positiivista edes se, että tänään mulla taas oli jo ihan oikea nälkä. Ei siinä kyllä mitään kehuskeltavaa oikeasti olisi, sillä töissä olin tosiaan sellainen perässä vedettävä lapanen ja kun vielä puskin lähes suoraan töistä koiran kanssa treenaamaan, niin treeneissä mulla oli pinna kireällä ja heikotti sielläkin :/ Jotenkin fiilistä söi sekin, että tänään olisi vanhan mallin mukaan ollut fudge-päivä, mutta kun Lostia ei enää tule, niin saa nähdä, mitä sillekin perinteelle tapahtuu. Vaikka toisaalta nyt on niin läski olo, etten mitään fudgeja olisi ansainnutkaan.

Hitto vie en ihan oikeasti kestä näitä läskejä. Inhotan itseäni liikaa. Huomenna tosiaan porukoille, olen jo henkisesti valmistautunut kitukuuriin, koska lihoa ei ole varaa enää grammaakaan. Niin rasittavaa, niin surullista. Olisi niin ihana herkutella kotona, mutta nyt kyllä lähden ihan siitä, että mihinkään herkkuun en koske, jos nyt ei ole ihan pakko. Todella paranemismyönteistä ehkä, mutta just nyt en jaksa välittää edes siitä. Haluan vain ja ainoastaan takaisin sen olon, joka mulla vielä viikko sitten oli. Miks saatanassa piti pilata se?

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurttia (309 kcal)

Lounas: Valkosipulista katkarapu-kasvislaatikkoa, jäävuorisalaattia (211 kcal)

Välipala: Cottifrutti (90 kcal)

Välipala: Omena (54 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + mustikoita ja mansikoita, appelsiini (217 kcal)

Iltapala: Porkkanoita ja kukkakaalia (132 kcal)

Yhteensä: 1013 kcal
Pitäisi nyt vain olla reipas ja yrittää jaksaa, mutta kun en vain pysty siihen. YTHS:skään ei ole ilmoitellut siitä terapia-ajasta, vaikka nyt ihan oikeasti sitä tarvitsisin. Maaliskuusta puhuivat ja toivon ihan oikeasti sydämeni pohjasta, että sen tosiaan maaliskuulle saisin. Pelottaa nimittäin ihan oikeasti tämä oma jaksamiseni.

Palaillaan viikonlopun jälkeen. Toivottavasti paremmissa tunnelmissa.