Viikonloppu oli ja meni. Oli ihanaa, kaikin puolin. Nyt jäljellä siitä on vain ahdistus ja pahamieli. Miksi tässä kävi taas näin?

Mentiin mökille siis perjantaina. Ensin suuntasimme kauppaan, josta mukaan tarttui herkkuja yli sadalla eurolla. Kyllä me tosin ihan "oikeaakin" ruokaa ostettiin, ei siinä, mutta tosiaan herkkujakin melkoinen määrä.  Itse asiassa kaikkea emme saaneet reissun aikana edes tuhottua, mikä kertonee määrästä jotakin...

Viikonloppu meni pitkälti yhdessä ollen, saunoen ja pelaillen. Siinä sivussa sitten syötiin. Ainakin itse voisin sanoa syöneeni koko ajan, jopa yöllä unissani. Se oli toisaalta ihanaa, mutta toisaalta koin huonoa omatuntoa ja kärsin huonosta olosta paljon enemmän, kuin olen ennen mökkireissuillamme kärsinyt. Kertonee jotain siitä, että elimistö oli syödystä määrästä hieman ihmeissään. Varsinkin la-su yö oli ihan kamala, sillä valvoin pahaa oloa oikeastaan koko yön, hikoilin ja maha oli erittäin kipeä. Silloin ajattelin, että tässä ei ole mitään järkeä. Sunnuntaiaamuna herkut kuitenkin taas maistuivat, vaikka paha olo olikin. Jotenkin sitä vain oli pakko syödä, kun kerrankin tavallaan oli siihen lupa.

Eilen sitten olikin tuskaista palata kotiin maha pallona ja n. 9274 kiloa lihoneena. Tuskaa lisäsi vielä se, että aloin joskus iltapäivällä vuotaa, vaikka pilleritauko alkaa vasta huomenna! Aloin itkeä, sillä en voinut ymmärtää, mistä oli kyse. Muut olivat sitä mieltä, että on ihan normaalia kärsiä joskus tiputteluvuodosta, mutta omasta mielestäni siinä ei ollut mitään normaalia. Kehoni vain oli ihan helvetinmoisessa paniikissa! Luulen hyvin vahvasti sen reagoineen siihen, että söin parissa päivässä saman verran, kun normaalisti söisin  energiaa parissa viikossa. Ihan sairasta ja todella pelottavaa.

Vuodan siis edelleen. En tiedä, pitäisikö soittaa lääkärille vai mitä? Tänään olen syönyt vähän ja itkenyt oikeastaan koko päivän  sängyn pohjalla. Ihan kamala olo :( Vaa`alla en uskalla käydä vielä pitkään aikaan, sillä pelkään tulosta aivan liian paljon. Toisaalta kamala olo ei johdu lihomisen pelosta vaan enemmänkin siitä, että tajusin tänään, etten jaksa tätä enää. Olen ihan helvetin väsynyt tällaiseen paskaan. Mulla ei ole enää mitään muuta elämää, kuin tämä syömishäiriö. Se vie kaiken energian ja ajan. Tunnen olevani vain tyhjä kuori, minusta ei ole enää mitään jäljellä. Elämäni tähtää vain tiettyyn painoon, kaikki muu on toisiarvoista. Mitä sitten? Mitä sitten kun 45 on saavutettu?

Onneksi meillä oli tänään koiran kanssa treenit. Ne todella pelastivat päivän. Tajusin, että kaikkea toivoa ei ole menetetty, on mulla vielä muutakin elämää. Mutta mihin olen menossa? En jaksa en jaksa en jaksa. Miksi kukaan ei huomaa sitä? Haluaisin syödä, mutta en pysty. Haluaisin olla syömättä, mutta en pysty siihenkään. Apua.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Puuroa, jogurttia (168 kcal)

Ruoka: Hedelmäpommi (rasvaton viili + 2 kiiviä ja omena) (258 kcal)

Välipala: 4 satsumaa (123 kcal)

Iltapala: 2 täysjyväleipää (kinkkua + levitettä), 2 satsumaa (307 kcal)

Yhteensä: 856 kcal

Vähänhän tuo on, mutta minkäs teet? Haluan vaa`alle, mutta en uskalla.