Eilinen ahdistus meni ohi ja nyt on taas ihan tasapainoinen ja hyvä olo. Kyllä se Cipralex vain hitto vie auttaa, pakko se on tunnustaa. Sellainen itkuinen, epätoivoinen ja turta olo on kadonnut tai ainakin siirtynyt huomattavasti enemmän takavasemmalle. Minä jopa tunnen jotain ja päivät eivät enää tunnu epätoivoisilta ja pitkiltä. Syöminen on tosin edelleen samaa vanhaa paskaa, mutta kyllähän lääkärikin jo sen tiesi, ettei tämä ongelma mihinkään häviä, vaikka kuinka saataisiin mieliala nousuun. Mutta helpottaa kyllä siis elämistä, huomattavasti tämä lääke. Kiitos kaunis siis ihanalle lääkärille ja hoitajalle, jotka suostuttelivat minut sitä kokeilemaan.

Ehkä lääke vaikuttaa syömiseen kuitenkin sen verran, että se on hieman vähemmän ahdistavaa. Samoin kestän kyllä, vaikka en aamulla pääsekään painoa vaa`alta tarkastamaan. Siis edelleen vaa`alla ravaaminen on ongelma, mutta tosiaan ne päivät, jolloin en tiedä eksaktia painoani, ovat nykyään ihan elettäviä. En siis luule painavani 38474 kiloa. Ahmimisenkaan jälkeen en luule kuolevani, vaan valoa on nähtävissä tunnelin päässä. Hienoa!

Menkat ovat jo loppusuoralla, mikä on aivan ihanaa. Minä niin vihaan niitä, erityisesti siksi, että ne turvottavat niin pirusti. Hirveä stressi siitäkin, miten ajoitan seuraavan pilleritauon, jotta valmistujaisissani elokuun alussa en vaan olisi piirunkaan vertaa turvoksissa ainakaan tuon kierron takia. Lisäksi mulla on muutenkin hirveät paineet koko juhlasta, noin niinkuin ulkonäkömielessä, vaikka muuten odotankin sitä juhlaa oikein innoissani ja tiedän, että siitä tulee kiva päivä. Mutta kun mun pitää olla silloin laiha ja kaunis. Ostaa jokin uusi ihana mekko, jossa olen pieni keijukainen. Silloin otetaan niin paljon valokuviakin ja kun niitä sitten vuosien päästä katsellaan, niin en halua olla niissä samannäköinen, kuin lakkiaiskuvissa. Pelkään niin paljon pilaavani sen päivän ahmimalla edeltävinä päivinä, toisaalta pelottaa itsensä puolesta hirveä kituuttaminen. Oispa kyllä aika hehkeetä pyörtyä omissa juhlissaan...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (280 kcal)

Lounas: Pikapuuro, rasvaton viili (215 kcal)

Välipala: 2 kiiviä (76 kcal)

Päivällinen: Ruispuuroa + vadelmia, omena, mustikka-jogurtti (276 kcal)

Iltapala: Porkkanoita, vadelma kevytjäätelö (185 kcal)

Yhteensä: 1032 kcal

Aloitin eilen tekemään vatsalihaksia. Ehkä typerää, ehkä ei. Ärsyttää vaan niin hurjasti tuo masu, koska se on sellainen pömppis. Aamulla se on vielä ihan ok, mutta kun vähäkin jotain menee syömään, niin vatsa pullahtaa pyöreäksi palloksi. Kai se vain johtuu siitä, ettei mulla ole riittävän vahvoja vatsalihaksia pitämässä "paketti kasassa", vähän niinkuin pienillä lapsilla. Olenkin usein verrannut vatsaani juuri sellaiseen pari vuotiaan lapsen pyöreään masuun, se kun on juuri sellainen! Eilen tosiaan tein reippaat sarjat, joihin kuuluu neljää erilaista liikettä ja sarjat toistan neljä kertaa. Saa nyt nähdä mitä tästäkin tulee, koska inhoan rehkimistä :/ Vatsalihakset ainakin kipeytyivät ja tänään koko homman läpivieminen oli jo huomattavasti tuskaisempaa. No ihan hyvä merkkihän se vaan on. V:kin innostui jumppaamaan, joten nyt sitten ollaan yhdessä päätetty nostaa vähän lihaskuntoa. Ompahan joku potkimassa persuksille, kun tekisi vain mieli möllöttää sohvalla.