Aamupaino oli tänään 43,3 kg, mikä nosti mielialaa kyllä sen verran, että työpäiväkin hujahti ohi erittäin nopeasti. Nyt ollaan jo sellaisilla lukemilla, joissa viihdyn. Vaikka esim. eiliseen painoon muutosta on ihan minimaalisesti (käytännössä ei ollenkaan), olo on kuitenkin ihan erilainen. Jotenkin olen kai liian fiksoitunut noihin numeroihin.

Töissä oli tänään mahdollisuus mittauttaa verenpaine ja verensokeri. Kun siinä sitten oli vähän luppoaikaa, ajattelin huvikseni käydä tsekkaamassa, ovatko arvot ok. Ja olivathan ne, vähän niinkuin arvelinkin. Verenpaine oli 113/71 ja verensokeri (aamupalan jälkeen mittattu) 4,7. Pulssi 62. Todella hyvät arvot siis kaikin puolin. Jotenkin jännä juttu, että kaikkien labrakokeiden ja mittausten perusteella terveyteni on erinomainen, mutta oma olo on jotain ihan muuta. Tänäänkin yritin pitkästä aikaa ihan oikeasti lenkkeillä koiran kanssa (kävellä siis reippaasti ihan kuntoilumielessä) mutta vaikka ei ollutkaan sellainen heikko olo, niin jalat eivät silti vain liikkuneet eteenpäin. Ylämäet myös pistivät puuskuttamaan siihen tahtiin, että olisi vain tehnyt mieli lysähtää maahan ja jäädä siihen kiukuttelemaan. Muutenkin kaikki on jotenkin helvetinmoisen raskasta. Outoa, että olen joskus painanut melkein 20 kg enemmän, mutta silti olen jaksanut liikuttaa itseäni paremmin eteenpäin. Nyt kun joku tyrkkäisi 17 kg painavan repun mun selkään, niin en varmasti pääsisi yhtään minnekkään...

Kun tulin lenkiltä kotiin, olin aika poikki, mutta iloinen siitä, että pääsen sohvalle makoilemaan, syömään ja katsomaan laihdutusohjelma. Voi jee. Huomaan itsestäni myös sen, miten koen ylemmyyden tunnetta verratessäni itseäni niihin ihmisiin, jotka eivät osaa syödä oikein ja ovat lihavia. Ei hyvä, ei ollenkaan. Ihan kuin minä olisin itse joku pyhimys, syömishäiriöinen paska. Kai ne ohjelmat mua senkin takia kiinnostaa, että todella hyvin voin itsekin tavallaan samaistua niihin ihmisiin, koska ei siitä nyt niin kauan aikaa ole, kun itsekin vain söin ja söin, enkä pystynyt millään laihduttamaan. Vaikka kyllä se nyt tuntuu tavallaan myös todella kaukaiselle, lähes mahdottomalle. Nyt laihduttaminen kaikessa vaikeudessaan on yllättävänkin helppoa. Ihan pelottaa, miten vähän sitä onkaan oppinut syömään.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), jogurttia (309 kcal)

Lounas: All Bran Plus -muroja + rasvatonta maitoa, omena (244 kcal)

Välipala: Viili (100 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, appelsiini (195 kcal)

Iltapala: Porkkanoita, 5 kiiviä (234 kcal)

Yhteensä: 1082 kcal
Maistoin kyllä V:ltä yhden karkin tässä ilalla, mutta en jaksa nyt kirjata sitä. En voi olla niin niuho. Hirveästi kyllä tekee karkkia mieli ja kovasti odottelen huomista karkkipäivää. Huomenna olisi tarkoitus treenata aamu koiran kanssa, jonka jälkeen kiirehdin iltapäiväksi sinne meidän työpaikan ulkoilupäivään. Syöminen ahdistaa, mutta toivon hartaasti, että siellä saa ottaa ruokaa sen verran, kuin itse haluaa. Toisaalta taas mietityttää, miten jaksan sauvakävelemässä, sillä epäilen kovasti, mitä saan syötyä ennen itse ulkoilua, kun olen kuitenkin koko päivän niin paniikissa siitä ruokailusta sitten illalla. Noh, huomennahan sen sitten näkee. Illalla kuitenkin saan karkkia kera Lostin, no matter what.