Takaisin kotona, töissä ja arjessa.

Loma meni taas nopeammin kuin olisin osannut villeimmissäkään unelmissani kuvitella. Valmistumiselleni kilisteltiin siis lauantaina ja vieraita oli juhlissa melkoisen suuri joukko. Oli todella, todella mukavaa! Sain ihan liikaa lahjoja ja sain myös nauttia monen sellaisen ihmisen seurasta, jota en ole nähnyt ihan liian pitkään aikaan. Aurinkokin paistoi ja löysin itselleni täydellisen (joskin luvattoman kalliin) mekon. Ihana siis...vai?

Juhlapäivä itsessään meni hyvin. Pahin pelkoni ei käynyt toteen, eli en mässäillyt itseäni palloksi edellisinä päivinä, oikeastaan päin vastoin. En uskaltanut oikein syödä mikään, minkä seurauksena heräilin yöllä kovaan nälkään ja olin aamupuurolla jo kuuden aikaan, vaikka mulla oli tosiaan loma. Että näin. Ruokapöydässä olin hieman ahdistunut, mutta söin lihaa ja perunaa ihan hyvällä ruokahalulla ja äiti jaksoi taas olla maailman ihanin mm. tekemällä riisiä sisältävästä padasta mulle ikioman riisittömän version. Leipominenkin oli ihan ok, en oikein maistellut mitään, mutta muuten se oli kivaa ja olin aika tehokaskin.

Juhlapäivänä oli tosin tsippaaminen aika lähellä, mutta kuoharin voimalla mentiin aika pitkälle. Vaa`alla en käynyt koko loman aikana, mutta peilistä näytin varmaan kauniimmalle kuin koskaan. Tuntui ihanalle tuntea kerrankin olevansa niin kaunis! Ajattelin, että nyt olen saavuttanut sen, mistä olen aina haaveillut. Kuulin niin monta kertaa vieraiden suusta olevani kaunis, siro ja pieni. Ne, joita en ollut nähnyt sitten lakkiaisten ihastelivat (tai kauhistelivat?) sitä, kuinka paljon olen kutistunut. Nautin siitä ehkä jopa liikaa.

Kun kaverit tulivat juhlistamaan minua illalla, ajattelin alkaa syödä. Nyt kaikki olivat nähneet minut ja kavereille piti esittää, että voi kyllä minä syön paljon ja syömishäiriöstä ei ole tietoakaan. Ja siitä alkoikin sitten syöminen oikein toden teolla...

Lauantai-ilta oli vielä ihan ok. Pelailtiin kavereiden kanssa ja syötiin kakkuja ja piirakoita, joita oli juhlista jäänyt. Söin paljon, mutta en kokenut sitä ahmimiseksi. Aamullakin oli vielä ihan hyvä olo, maha ei ollut turvonnut eikä ollut edes krapula. Sunnuntaina oli tarkoitus vain otta rennosti, viettää karkkipäivää ja nauttia maaseudun rauhasta. Söin melko huolimattomasti, mutta edelleen en silleen ahminut. Siksi olinkin hieman ihmeissäni, kun karkit tökkäsivät kesken Lostin ja jouduin lähtemään vessaan oksentamaan. Noh, en mä (tietenkään) kunnolla oksentanut, kunhan vain syljeskelin niitä karkkeja, jotka nousivat väkisin ylös.

Maanantai ja tiistai olivatkin jo sitten ihan täysi katastrofi. Söin kaiken mitä kaapeista vain sai irti. Muromysliä, leipää, keksejä, karkkia, täytekakkua, riisikakkuja, jäätelöä... you name it. Olo oli kamala, mutta oli vain ihan pakko syödä. Ajattelin, että "syö nyt vaan kaikkea mitä mieli tekee, onhan sulla aikaa laihduttaa taas koko syksy". Lisäksi tunsin tavallaan ansaitseväni mässäilyn, koska opiskelu on nyt ihan virallisesti ohi ja kaiken lisäksi plakkarissa on vakituinen työpaikka. En mä siis ihan luuseri voi olla. Ja silti ällösin itseäni niin paljon, kuin oikein seisoaltaan piti keittiössä ahtaa niita ruokia kurkusta alas.

Eilinen päivä oli taas tunnetusti ihan kauhea. Aamulla kauheat vieroitusoireet herkuista ja lisänä hirveä itseinho ja kuvotus. Äitillekin piti omaa kurjuutta mennä itkustamaan, mutta onneksi lähti iltaa myöten taas noususuhdanteeseen ja tämä päivä menikin jo sitten töissä ihan omalla painollaan. Kyllä musta vieläkin kauhealta läskiltä tuntuu, mutta kyllä tämä tästä. Jaksan uskoa siihen. Cipralexin annoksen nostin eilen siihen 10 mg:aan, katsotaan nyt, muuttaako se vielä tätä mielialaa johonkin suuntaa. Kun kyllä jo se 5 mg on kummasti oloa tasoittanut ja antanut valoa tunnelin päähän.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, mustikka-jogurtti, omena (227 kcal)

Lounas: Rasvaton viili + 3 kiiviä (194 kcal)

Välipala: Omena (65 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa, omena, kevyt vadelmajäätelö (226 kcal)

Välipala: 2 porkkanaa (56 kcal)

Iltapala: 70 g turkinpippureita (270 kcal)

Yhteensä: 1038 kcal

Pidin nyt sitten kuitenkin minikarkkipäivän ja aion vakaasti myös pitää lauantaina ihan sen "oikean" karkkipäivän. Olen kyllä todella ylpeä itsestäni, vaikka osa minua onkin sitä mieltä, että olen vain läski ja ahne paska, joka haluaa mässäillä. Kumpa saisin nuo äänet vaiennettua.

Fyysisesti olo on väsynyt. Lisäksi pää on ihan hemmetin kipeä, maha ihan jumissa (yllätys, yllätys) ja viisauden hampaita kivistää, niinkuin aina ahmimisen jälkeen. Lisäksi on jo eilisestä asti ollut sellainen kuvottava olo, joka johtuu joka lääkkeen annostuksen nostosta tai sitten vain ihan puhtaasti siitä, että elimistö on taas shokissa, kun "palasin ruotuun". Onneksi huomenna tosiaan jo viikonloppu, sainpahan edes hieman pehmeämmän laskun töihin loman jälkeen. Huomenna psykologin luo tutustumiskäynnille. Hieman jännittää.