No joo, elossa ollaan ja tämä päivä jo ollut sellainen lähes normaali. Ei siis ole ihan hulluna ahdistanut, itkenytkään en ole. Että jospa tämä tästä. Maha on kyllä vieläkin ihan hillitön pallo, mutta pakko kai sen on pikkuhiljaa alettava laskeutua. Syönyt olen edelleen aika niukasti; puuroa, hedelmiä ja marjoja. Maha on vaan pakko saada toimimaan normaalisti, muuten ei tule mitään. Tänään käytiin tosin kaupassa ja huomenna olisi tarkoitus jo ottaa aamulla leipää ja lisätä ruokavalioon vihannekset, maitotuotteet jne. Vaikka tiedä edes onko tuolla mitään käytännön merkitystä...

Onneksi huomenna on vapaapäivä ja torstaina aamusta heti jo sitten se kartoituskäynti mielenterveyskeskuksessa. Olen niin helpottunut, vaikka toisaalta koen jotenkin epäonnistuneeni siksi, että en ole nyt "laihimmillani" kun menen sinne ensimmäistä kertaa. Ihan sairas ajatuskin tuokin. Oikeastihan se on vain hyvä juttu, että olen nyt vähän paskemmissa fiiliksissä, sillä silloin tulee ehkä oikea kuva tästä minun sairaudestani. Että kaikki ei todellakaan ole niin ihanaa, kuin se välillä tuntuu.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena, kiivi (221 kcal)

Lounas: Pikapuuro, 2 luumua (183 kcal)

Välipala: Omena, päärynä (102 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena (187 kcal)

Iltapala: Viinirypäleitä (360 kcal)

Yhteensä: 1053 kcal

Aika kova nälkä. Toisaalta olen tyytyväinen, mutta ei tämä vielä ole sitä "hyvää nälkää". Lähinnä oksettaa ja koskee päähän -maha kuitenkin tuntuu ällön täydeltä. Se "hyvä nälkä" tuntuu sellaiselta heikotukselta ja pyörrytykseltä, maha on ihanan littana ja tyhjä ja mieli on jotenkin pelottavan euforinen.

Vieläkin mielessä pyörii vain se viikonloppu; miten saatoinkaan? Aamulla siis lähdin kaverini luokse aivan onnesta soikeana, mutta jo hänen luokseen saapuessani lähdin menemään alamäkeä, sillä sain häneltä synttärilahjaksi (myös) karkkia, joita aloin sitten heti mättämään. Munkki + kaakao sitten katkaisikin totaalisesti kamelin selän (en kehdannut yksinkertaisesti kieltäytyä) ja loppupäivä olikin sitten menoa. Vielä shoppailun aikana olin ihanan laiha ja vaatteita sovitellessani suurin ongelma oli löytää jotain tarpeeksi pientä. Sopivat farkutkin olivat kokoa 32. Kun sitten kuitenkin oltiin kaupungilla tarpeeksi kierrelty, mentiin kotiin karkki- ja ruokakaupan kautta ja illalla sitten vain söin ja söin. Kävin itseasiassa santsikierroksella siellä karkkikaupassa, mikä oli kyllä aika nöyryyttävää.

Sunnuntaina heräsin maha ihan pallona, mutta syömiselle ei vain tullut loppua. Aloitin karkeilla, jatkoin leivällä ja jäätelöllä ja kruunasin olon sitten vielä pizzalla. Uh. Ajattelinkin tässä yksi päivä, että tulenkohan enää koskaan syömään pizzaa... noh, saatiinpahan vastaus sitten tähänkin. Pahinta oli kuitenkin se, että kotiin saapuessani olin lähinnä hilpeä ja sanoin V:lle, että olen ahminut ja lihonut niin paljon, ettei tällä päivällä ole enää mitään merkitystä. Niinpä lähdin suoraan FilmTowniin hakemaan karkkia ja katsottiin illalla sitten Lostia. Söin vielä leipää ja piirakoita siinä, otin oikein murojakin ihan vain siitä ilosta, että ne ovat normaalisti pannassa. Huomion arvoista on se, että oloni oli koko ajan oikein hyvä.

Kuitenkin sillä sekunnilla, kun telkkari meni kiinni ja syöminen loppui (oltiin menossa nukkumaan) iski ihan mieletön paniikki, itseinho ja ahdistus. Vois yrittää muistaa jatkossakin...