Oon ihan väsynyt. Tämä päivä taas hurahti ihan kokonaan töissä ja huomennakin pitäisi mennä seitsemään :/ En jaksaisi millään, väsyttää ja paleltaa. Välillä pelkään todella paljon, että jossain vaiheessa en vain jaksa. Siis että ihan totaalisesti romahdan. Toisaalta henkisesti voin nyt paljon paremmin, koska töissä on kuitenkin erilaista kuin koulussa, jossa oli tenttejä sun muuta stressattavaa.

Tein eilen illalla nopeasti laatikon, johon tuli kasviksia (Rainbown itämaiset wok-vihannekset tai jotain sinne päin -paras vihannessekoitus ikinä!), peruna-sipuli -sekoitusta, herkkusieniä, katkarapuja (todella reilusti), tomaattimurskaa ja ruokakermaa + mausteita. Pakko sanoa, että siitä tuli ihan älyttömän hyvää :)
On se vain niin eri asia ottaa töihin mukaan jotain "kunnon ruokaa" kuin tehdä eväät jostain hedelmistä tai puurosta ja yrittää sillä sitten pärjäillä käytännössä koko päivän. V ei tosiaan voi sietää sieniä, joten vähän laskeskelin, että neljäksi kerraksi tuo satsi nyt mulle hyvin riittänee. Itsekään en ennen voinut kuvitellakaan syöväni sieniä, mutta jossain vaiheessa opin syömään niitä esim. pizzassa. Nyt sitten ajattelin rohkeana kokeilla jotain uutta mun rajoitettuun ruokavalioon ja pakko sanoa, etten olisi ikinä uskonut sienien olevan noin hyviä. Kaupassa haukoin myös henkeäni nähdessäni purkkiherkkusienien energiamäärän, joka oli 15 kcal / 100g valmistetta. No ei ainakaan tarvitse tuosta puolesta olla huolissaan, jos sieniä tulee jatkossa syötyä useamminkin. Muutenkin ruuasta tuli kevyttä, suurin osa siitä olikin oikeastaan kasviksia. Pystyin siis hyvillä mielin ottamaan sitä töihin ihan mahan täyttävän annoksen, vaikka tavallaan huono omatunto hyvin syömisestä tulikin. Se on vain niin pirun vaikeaa antaa itselleen luvan syödä mahan täyteen ja saada siitä hyvän olon.

Jos töissä ruokailusta tuli hyvä olo, niin kahvitauolla ahdistus olikin sitten maksimissaan. Mulla oli nimittäin eväänä porkkanoita, joista kaikki kokivat tarpeelliseksi huomauttaa jotain nasevaa. Mitä sitten jos muut juovat kahvia ja syövät keksejä, mutta minulla on eväinä porkkanoita? En todellakaan tarvitse mitään huomauttelua siitä, ettei noilla nälkä lähde mihinkään ja että on jotenkin outoa syödä kerralla tuollainen määrä porkkanoita (mulla oli niitä mukana 4). Noh, tästä keskustelu siirtyikin sitten jouhevasti kevyt tuotteiden haukkumiseen, ja koska en siihen keskusteluun osallistunut, alettiin porukalla ihmetellä, että noh "sinä näköjään syöt niitä kevyt tuotteita, koska olet niin laiha". No tottahan se oli, mutta ei olisi tarvinnut sanoa. Syön mitä syön, eihän se muiden asia ole. Sillä kahvittelulla tosin jäi osa porkkanoita syömättä, koska en vain enää voinut syödä siinä, kun tuntui, että kaikki huomio oli minussa.

Eivät työkaverini sitä varmasti pahalla tarkoittaneet, mutta sattuneesta syystä olen aika herkkä tuollaisille asioille. Olen ehkä sairas, mutta olen (edelleen) sitä mieltä, että tärkeintä on se, että minä syön. Joskus tuntuu siltä, että vain V ja äitini tajuavat sen. He eivät koe tärkeäksi tyrkyttää minulle jotain ahdistavia ruokia, vaan he huolehtivat siitä, että tarjolla on aina jotain sellaista, jota minäkin voin syödä ilman mega-ahdistuksia tai tajutonta ahmimista. Joku on varmasti asiasta eri mieltä, mutta muistan kyllä minkälaista oli olla ihan oikeasti syömättä. Kyllähän nämä mun kalorirajat ovat aika minimaaliset, mutta parempi kai sekin, kuin ei mitään. Paras olisi tietenkin syödä ilman ahdistusta ja kalorien kyttäämistä -pääsisin vain sinne terapiaan. Tuntuu, etten pääse sinne ikinä ja saa nyt nähdä miten töiden kanssa saan asiat järjestettyä, vaikka aika mulle varattaisiinkin...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurttia (300 kcal)

Lounas: Kasvis-herkkusieni-katkarapu -laatikkoa (243 kcal)

Välipala: 3 porkkanaa (56 kcal)

Päivällinen: Puuroa + vadelmia, porkkana, omena (223 kcal)

Iltapala: Kurkkua, porkkanoita, päärynä (144 kcal)

Yhteensä: 966 kcal
En voi tajuta tätä. Nyt jos koskaan tuntuu siltä, että on syönyt kunnolla, mutta sitten kalorit ovatkin tuota luokkaa. Noh, tavallaan ei haluaisi syödä väkisin jotakin, koska kohta menen kuitenkin nukkumaan ja nälkä ei ole ollenkaan. Eilen tosin söin aivan liian vähän, koska aamulla piti melkein heti ensimmäisenä ottaa särkylääkettä pääkipuun, joka oli niin selkeää "nälkä-särkyä" kuin vain olla ja voi. Nopeasti se kyllä meni ohi, johtui varmasti aamupalasta enemmän, kuin itse lääkkeestä. Saa nähdä, millainen olo huomenna sitten on, kun joudun siinä viiden pintaan jo heräämään :/

Menkat ovat edelleen käynnissä, mutta maha on jo huomattavasti parempana. Tänään tuskin muistin koko asiaa, hyvä hyvä. Pahin turvotuskin on kai kadonnut, mutta jotenkin todella vaikea sanoa, koska en juuri ole omaan ulkonäkööni kiinnittänyt erityistä huomiota lähipäivinä, koska olen peilailua yms. tietoisesti välttänyt. Maha ei ole toiminut kunnolla, mikä on aina ihan tajuttoman rasittavaa. Vaa`alla en käynyt tänäänkään, enkä varmaan koko viikonloppuna vahingosta viisastuneena. Huomenna on karkkipäiväkin ja sitä nyt viimeisenä haluaisin mennä pilaamaan. Katsellaan nyt nämä menkat ohi ja hypitään vaa`alla sitten. Pelottaa vain jotenkin, että olen vaaka-tauolla muuttunut huomaamattani muodottomaksi läskiksi, vaikka kyllähän minä tiedän, ettei se ole mahdollista. On vain niin vaikea elää ilman vaakaa. Se on ainut asia, joka ihan oikeasti kertoo minusta jotakin minulle itselleni.