Paino hinautuu vähitellen alas, tänään vaaka näytti "jo" 44,3 kg. Siis mulle tällä hetkellä täysin riittämätön lukema, vaikka tajuankin, että oikeasti se on ihan todella vähän. Kaiken lisäksi olo ei ole yhtään turvonnut, joten en jaksa ymmärtää, miksi annan yhden lukeman päättää mielialastani, enkä luota yhtään siihen, miltä omasta itsestäni tuntuu. Jotenkin sitä vain on niin sokea kaikelle muulle, vaaka on se yksi ja ainoa totuus. Huomisestakin stressaan jo valmiiksi, sillä tottakai päivä menee pilalle jos vatsa ei aamulla toimi (mikä on erittäin todennäköistä, koska joudun heräämään töihin jo ennen kuutta) enkä sen takia pääse tsekkaamaan painoani. Voih.

Huomenna on karkkipäiväkin tuloillaan. Toisaalta olen innoissani, vaikka päällimmäinen tunne onkin jotain riittämättömyyden ja  itseinhon väliltä. Koen, että en ansaitse mitään hyvää tai kivaa, kun olen tämän painoinen. Minun pitäisi laihtua ja vasta sitten saisin nautiskella elämästäni. Kysymys kuuluukin, että milloin muka olen tarpeeksi laiha? Luultavasti en ikinä, tiedän sen itsekin. Jotenkin sitä vain aina ajattelee että "sitten kun..." ja uskoo itsekin, että joskus voisi syödä tuntematta siitä valtavaa ahdistusta ja pelkoa lihomisesta. Tänäänkin kun tulin kotiin, V oli leiponut kaikkea hyvää ja ilmassa leijaili sellainen aivan ihana vasta leivotun tuoksu. Tuli ihan oikeasti sellainen olo, että voisinpa minä vain joku päivä tulla kotiin ja maistaa juuri uunista tulleita lämpimiä leivonnaisia. Ilman omantunnon tuskia, ilman ahmintaa. Nauttia vain siitä, että työpäivän jälkeen pääsee kotiin rentoutumaan ja nauttimaan toisen seurasta ilman mitään kiirettä. Siinä taas yksi syy, miksi haluan parantua. Tänään vain totesin miten kivaa on, kun mieskin osaa leipoa ja aloin sitten keittelemään puuroa itselleni...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (275 kcal)

Lounas: All Bran Plus -muroja + rasvatonta maitoa, omena (244 kcal)

Välipala: Viili, päärynä (132 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena (187 kcal)

Iltapala: 2 luumua, porkkanoita (180 kcal)

Yhteensä: 1018 kcal
Päähän koskee. Olen varmaankin syönyt tänään liian vähän, vaikka esim. töissä yllättävän hyvin jaksoin koko 8 tunnin ajan, vaikka kiireinen päivä olikin. Saa nähdä, miten heikko olo on aamulla. Töissä mulla ei tänään ollut puuroa eväänä, koska unohdin eilen kaupasta ostaa noita Elovenan pikapuuroja ja tavallisia hiutaleita on todella hankalaa roudata töihin. Söin siis pitkästä aikaa muroja ja oikein hyviä olivatkin. Tosin kuittailuja ruuastani sain taas kuulla ihan kyllästymiseen asti ja alkoi loppuvaiheessa ihan oikeasti vituttaa. Ois tehnyt mieli sanoa ihan suoraan, että vaikka muista voikin olla hauskaa nälviä omista eväistäni, niin mulle se on kaikkea muuta, kuin hauskaa. Kun ihan kuin se syömistilanne ei jo ylipäätään itsessään olisi tarpeeksi ahdistava.

Olen tänään haaveillut koko päivän täyshyvä -leivästä, jonka päällä on paksu kerros pähkinäsuklaa -levitettä. Ihan niinkuin viime viikonloppuna mökillä. Nam. Surullista, että saan sellaisen varmaan sitten puolen vuoden päästä, kun seuraavan kerran vastaavalle mökkireissulle suunnataan :/ Pelottaa myös ihan se, miten syöminen kummitteleekin mielessä. Tekisi vain niin paljon mieli syödä kaikkia herkkuja itsensä ihan ähkyyn, vaikka toisaalta se tuntuukin ahdistavalta ja erittäin vastenmielisestä. Toivon koko sydämestäni, että huominen päivä menee hyvin, eli pystyn ostamaan karkit ja pystyn ne kohtuudella nautiskelemaan ilman sen suurempi läski -ahdistuksia. Niin ja etten vaan ahmisi, koska liian paljon nyt taas lähiaikoina sellaistakin on ilmassa ollut. Täytyy siis tähdätä siihen, että illalla saan syödä oman pussilliseni, mutten aloita sellaista napostelua esim. V karkeista heti aamusta. Se kun usein juuri saa ahmituttamaan.