Niin siinä vain kävi; ahmin. Ahmin niin vitusti kavereiden kanssa pidetyissä pikkujouluissa :( Tämän päivän olen vain itkenyt, vihannut itseäni ja halunnut kuolla. Olen kysynyt itseltäni varmaan tuhat kertaa, että miksi, MIKSI? Miksi piti taas sortua ahmimaan, miksi minulle ei riittänyt normaali herkuttelu?

Eilen aamupaino oli 44,9, mikä oli vieä hyvin ok. Tänään en todellakaan ole uskaltautunut vaa`alle, maha on sellainen pallo, ettei mitään järkeä. Siellä lepäävät suolistossa suklaat, popcornit, karkit ja chilipähkinät. Haluan ne ulos, haluan niistä eroon. Tunnen oikein miten jokaikinen rasvamolekyyli imeytyy minuun ja tekee minusta ruman ja muodottoman. Olisin eilen illalla vain halunnut oksentaa, päästä niistä eroon. Työnsin sormet niin syvälle kurkkuun, mutta mitään ei tullut, en vain pysty siihen. Itkin ja yökkäilin, tunsin jo oksennuksen maun suussani, mutta silti ei mitään. Tunsin olevani niin luuseri, kun en pysty edes oksentamaan.

Söin tosiaan niin paljon, että mulle tuli yhdessä vaiheessa iltaa ihan järkyttävän huono olo. Vapisin, menin ihan kalpeaksi ja kylmä hiki nousi pintaan. Ei elimistö ehkä ihan ymmärrä, miksi yhtäkkiä energiaa tungetaan kurkusta alas tuhat kertainen määrä normaaliin verrattuna... Olon sain kyllä menemään pois, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta mun syömiseen; jatkoin vain, vaikka ei mun tehnyt edes mieli. Baariin en kavereiden kanssa voinut lähteä, en millään, kun olo oli niin kamala, sekä henkisesti että fyysisesti. Menin kotiin, itkin, jatkoin syömistä, inhosin itseäni.

Tämä päivä on ollut liian vaikea. En edes minä ansaitsisi tällaista tuskaa. Vaikeaa sanoa, onko oloni ollut koskaan näin totaalisen paska läski luuseri epäonnistuja. Aamun istuin sohvalla tuijottaen seinää ja itkien. Sitten katsoin vähän telkkaria ja itkin vähän lisää. Illalla kävin juoksemassa, kun oli pakko käyttää koira lenkillä. Juoksin, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Se vain tuntui niin oikealta.

Olen syönyt tänään 11 mandariinia, 2 omenaa, päärynän, lautasellisen puuroa ja 250 g porkkanoita. Niistä tulee jotain reilut 700 kcal. En edes jaksa ajatella, haluan vain mahan taas toimimaan, sillä ei se tietenkään tämä aamuna vaivautunut toimimaan, vaikka on ihanan säännöllisesti toiminut jo monta monta viikkoa. Vettä on myös tullut kitattua enemmän kuin laki sallii -haluan kaiken herkkupaskan vaan ulos ulos ulos minusta. Pois. Ajattelin ensin olla ihan minimaalisilla syömisillä, mutta mahan sekaisin pistäminen hedelmiä kittaamalla tuntui jotenkin paremmalta idealta. Ei se ainakaan juuri nyt helpota tuohon mahan pallouteen, mutta jospa jotenkin aktivoisi suolta tyhjentymään.

Onneksi huomenna on lääkäri, saanpahan sanoa, että ihan vitun paskat fiilikset. Huomenna pitäisi jaksaa tuhat muutakin asiaa hoitaa ja olo on vain sellainen, että en jaksa edes olla olemassa. Aamulla herätys ennen kuutta ja matkaan -en jaksa! Kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa, etten jaksa, ennen kuin joku sen uskoo? Kuinka monta tällaista päivää pitää kokea, kuinka monta kiloa vielä laihtua.

Ahdistaa. Ensi viikolla joulu, mikä on maailman ihanin asia. Mutta en halua olla jouluna lihava, haluan painaa 45,0 ja olla kaunis ja ihana. En halua olla tällainen, en HALUA. Miten jaksan taas eteenpäin, nämä ahmimisen jälkeiset päivän ovat niin järkyttävän raskaita, että alkaa kohta usko loppua. Haluan pois, haluan piiloon, haluan vaa`alle. Jospa huomenna olisi edes vähän parempi päivä, edes pieni pilkahdus valoa tunnelin päässä. Pakko olla...