Aamupaino oli tänään 46,3. Olin tyytyväinen, vaikka toisaalta haluaisin vaan päästä sen 46:n alle. Että jotain palkkaa tavallaan tästä "työstä". Haluan sen tunteen, kun nousee vaa`alle ja saa sieltä hyvän tuloksen. Se hyvän olon tunne on jotenkin niin voimakas, silloin tunnen, että hitto tänään olen voittamaton! Huomion arvoista  on todellakin se, että nyt on sitten ihan "virallisesti" todistettu, että en todellakaan syönyt siellä pikkujouluissa liikaa.

Tänään oli sitten se lääkäri. Olin ihan täpinöissäni koko aamun, meikkailin, odotin. Jostain syystä mulla oli ihan paineet koko reissusta. Menin sinne todella aikaisin, olin hermostunut. Lopulta mut kutsuttiin sisään, JES!

Lääkäri oli oikein mukava ja ymmärtäväinen. Kerroin sille todella rehellisesti kaiken. Se kyseli kaikenlaista mun taustoista, sh:sta, perheestä, elämästä yleensä. Aikaa oli vain jotain 20 min, mutta saatiin mun mielestä puhuttua siinä kuitenkin aika paljon asiaa. Lopputulos oli se, että se lupasi ottaa mun asian esille ensi viikolla jossain kokouksessa tms. jossa käsitellään terapiaa tarvitsevia uusia henkilöitä (sekavasti selitetty, mutta jotain tuollaista kuitenkin). Mulle sitten soitellaan, kun aika järjestyy. Aivan ihanaa, kumpa mun ei ihan älyttömän pitkään tarvitsisi  odottaa. Lääkäri määräsi myös mulle otettavaksi labrakokeet, vaikka tuskin niissä mitään häikkää on. En nyt kuitenkaan ole missään alipainossa oikein edes. Kokeet lääkäri määräsi oikeastaan väsymyksen takia, mutta eiköhän tuo voimattomuus johdu ihan vain energiavajeesta. Tuskin sen kummempaa.

Laskettiin siellä mun painoindeksi. Se oli 18.4. Lääkärikin sanoi mulle, että ethän sinä mikään ruipelo edes ole... Lisäsi sitten siihen, että siis hyvällä tavalla. No ok, ymmärsin kyllä pointin, mutta ainahan tuollaisesta vetää herneet nenään. Tavoite kun kuitenkin olisi olla sellainen hyvin hyvin laiha. Puhuttiin myös kuukautisista sun muista ja sain käskyn lihottaa itseäni muutaman kilon. No niin varmaan, miten siihen pystyisin, kun nytkin olo on ajoittain järkyttävän lihava. Ehkä sitten, kun saisi tämän pääkopan kuntoon. Ehkä.

Lääkäri sanoi, että osaan todella hyvin analysoida omaa tilannettani ja olen erittäin rehellinen. Noh, onhan tässä kuutisen vuotta aikaa ollut miettiä omaa oloaan, joten toki osaan hyvin analysoida itseäni ja nähdä tavallaan tilanteen typeryyden ja järjettömyyden. Mutta silti ajatukset ovat mitä ovat mitä ovat, en voi niille mitään, vaikka ne kuinka pystyisinkin järkeilemään. Esim. kohtuuton lihavuuden pelko on kyllä järkeiltävissä tyyliin "kyllä minä tiedän, etten voi lihoa yhdestä leivästä" mutta silti ahdistus sen leivän syömisen jälkeen voi olla valtava. Siinä tilanteessa on ihan sama, vaikka kuinka asiaa päässään pyörittelisi.

Sitten ihan muuten tähän päivään. Aamupala on nyt sit tosiaan muuttunut sen verran, että enää syön ne pari leipää, enkä muuta siihen lisäksi. On se kyllä tyhmää, mutta se kaakao vain rupesi ahdistamaan. Jogurttia vaan taas ei ole ollut, joten kai sitä ottaisin, jos sitä jääkaapissa olisi. Hmm. Tänään on ollut oikeastaan nälkä koko päivän, onneksi kohta saan karkkia :)

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä) (270 kcal)

Ruoka: Kasvis-jauhelihakeittoa (200 kcal???)

Välipala: Viiliä + 2 kiiviä (136 kcal)

Välipala: 3 mandariinia (100 kcal)

Iltapala: 9 kpl (n. 130 g) fudgeja (??? kcal)

Jos Fudgeja ei lasketa, söin tänään n. 700 kcal. Tämä tarkoittaa sitä, että fudget "saisivat" sisältää maksimissaan 500 kcal. Ärsyttää ja ahdistaa, kun en tiedä niiden tarkkaa energiasisältöä :( Voisin kuvitella, että ne sisältäisivät jotain 450 kcal. Tämän päivän syömiset olisivat sitten yhteensä 1156.

Mutta mistäpä sitä varmasti tietää. Ja tarvitseeko edes?