En vain jaksa ymmärtää itseäni.

Juhannus on tosiaan nyt takana päin. Toisaalta se meni hyvin, toisaalta huonosti. Kotona oli NIIN ihanaa olla, voi että miten viihdyinkään kaikkien kanssa! Nyt jo kauhea ikävä äitiä ja isäpuolta, liian ihania ihmisiä ovat. Juhannusyönä käytiin yhdessä veneellä lavatansseissa, juotiin siideriä ja viinejä juuri silleen sopivasti, grillailtiin, paistettiin laavulla lettuja ja saunottiin. Täydellistä? Melkein, jos vain osaisi syödä.

Perjantai meni oikein hyvin itse asiassa. Söin, mutta silleen aika sopivasti. Yöllä ahmin vähän leipää ja keksejä, mutta todella vähän kuitenkin, kun nyt jälkeen päin miettii. Määrällisesti se ei ahmimista ollut, mutta se tapa jolla söin, oli sitä täysin. Mitään ei kuitenkaan siis ollut vielä pilattu, lauantai aamuna olo oli hyvä ja syöminenkin täysin normaalia puolet päivästä. Sitten mummo antoikin mulle ja V:lle pussin karkkia, jonka tuhosimme alta aikayksikön ja mun mahassa alkoi tuntua sellaiselta ällön täydeltä... sitten olikin jotenkin ihan sama, mitä enää söi :/ En mä varsinaisesti tosin lauantainakaan ahminut, söin kyllä todella paljon. Liikaa. Niitä mun Candy Kingejäkään ei oikein tehnyt mieli, kertonee jotakin...

Sunnuntai aamuna löinkin sitten "ranttaliksi" jo heti aamusta, leipää vain naamaan ja täytekakkua. Koko päivän syöminen oli ihan kaoottista, vaikka henkisesti olo olikin yllättävän hyvä. Johtuu ehkä siitä, että saatiin taas äidin kanssa puhuttua isästä ja mun lapsuudesta, se helpotti taas ihan älyttömästi. Kotiin lähdettiin vasta ihan illalla, matkalla pysähdyttiin syömään jäätelöt ja kotona oltiin vasta joskus yhdeksän jälkeen. Olisin voinut ihan hyvin mennä nukkumaan, mutta jostakin syystä oli vain PAKKO mässätä vielä kotonakin leipää ja keksejä, vieläpä salaa V:ltä, kun hävetti siinä vaiheessa itseänikin jo niin paljon. Voih. Miksi teen tämän itselleni?

Kaikesta huolimatta olo on ihan ok. Ei se mikään loistava ole, mutta siedettävä. Cipralex siis alkanee hieman vaikutella, koska olo ei ole sellainen täysin epätoivoinen. Harmittaa kyllä, mutta uskon vakaasti siihen, että en ole pilannut kaikkea ja lihonut 847594 kiloa muutamassa päivässä. Että kyllä tämä tästä. Aamulla tosin ahdisti ihan jumalattomasti tunkea farkkuja jalkaan, koska ne kiristivät ja maha oikein pursui yli laitojen. Yäk. Mutta kyllä se maha on siitä jo laskenut, nyt on ihan nälkäkin jo, eikä sellainen ällötäysi olo.

Pahinta kaikessa on tosiaan se, että vaikka kotona söinkin ehkä paljon, niin vielä kotoa lähtiessämme tunsin olevani ihan ok. Missään vaiheessa kun en ollut silleen salaa yksin mitään mättänyt, vaan muiden seurassa syönyt -ei se ahmiminen siis vielä kovin pahaa voinut olla. Enemmän sellaista ylensyöntiä. Omaan kotiin päästyemme kuitenkin menin vetämään ne pahimmat överit ja vieläpä Domino-kekseillä (niitä vain sattui olemaan kaapissa). Sitten vasta tuli sellainen paksu ja lihava olo. Että miksi en vain voinut mennä nukkumaan? Oikein vitkuttelin, että saisin vielä pikkuisen syödä lisää.

En siis jaksa ymmärtää tätä. Positiivisella linjalla kuitenkin jatkaen voin todeta, että onneksi nämä ahmimiset eivät minulle mene sellaisiksi putkiksi, eli saan ne kyllä katkaistua hyvin. Muistan nimittäin senkin ajan, kun vain ahmi päivästä toiseen, kun ei vain voinut lopettaa. Nyt se ei siis ole ongelma. Tänään syöminen on jopa aika ajoin ällöttänyt, kai lähinnä siksi, että vihaan tätä lihavaa olotilaa. Tänään olen syönyt vähän, mutta kuitenkin ihan siedettävästi. Huomenna uusi päivä taas, ehkä syömisetkin taas sinne terveempään suuntaan? Yksi ihana juttu on ainakin se, että olen ihan helvetin kyllästynyt laskemiseen ja jo aika lähellä sen suhteen, että luopuisin siitä ainakin edes silloin tällöin. Se olisi mulle tosi paljon se. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, mustikka-jogurtti, nektariini (220 kcal)

Lounas: Pikapuuro, mustikka-jogurtti (174 kcal)

Välipala: 2 nektariinia (67 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia (133 kcal)

Välipala: Omena, 3 hapankorppua (Polar-levitettä, kinkkua, salaattia) (180 kcal)

Iltapala: Vesimelonia (228 kcal)

Yhteensä: 1002 kcal
Tutustuin kotona tuohon Polarin 9% sulatejuustoon ja ai että se oli ylihyvää ja vieläpä yllättävän kevyttä. Ihanaa saada jotain uusia juttuja mun ruokavalioon, ei se niin turhan monipuolinen ole. Lisäksi rupesi kaupassa tekemään mieli hapankorppua, rouskutellaan nyt sitten niitäkin. Vesimeloniakin päätin ostaa nyt pitkästä aikaa, tekee mieli jotain kevyttä ja raikasta.

Huomiseksi tein salaattia. Tuli tosi hyvän näköistä, kerrankin ostettiin kunnon ainekset. Käytiin tosiaan tänään ruokakaupassa ja ostettiin ruokaa about 80 eurolla, siis meille kahdelle! Huh, taidan ajaa meidät konkurssiin tällä ruokavaliolla, kaikki kevyt on niin pirun kallista ja on paljon sellaisia juttuja, joista en vaan voi tinkiä. Vaikka toisaalta on V:lläkin omat juttunsa, joten en mä ihan syyllinen tuohon ruokalaskuun ole. Ja kai se olisi vielä pahempaa, jos ahmisin usein ja vielä oksentaisin -onneksi ei raha sentään sellaiseen mene!