Aamulla herätessäni olo oli täysin päinvastainen, kuin illalla nukkumaan mennessäni; maha oli kutistunut yön aikana puoleen ja näytin peilistä ihan mukiin menevältä. Uskalsin sitten käydä vaa`allakin, joka näytti minulle aamupainoksi 44,4 kg. Täytyy olla tyytyväinen tuohon. Aamupalakin sitten maistui varmaan tuhat kertaa paremmin, ja töissäkin jaksoi, kun maha oli kaikin puolin kunnossa. Ihan ihme juttu, en oikein aina tajua tuota masuani.

Tänään mulla olikin sitten töissä lyhempi päivä, joten jätin suosiolla ruuan kotiin odottamaan ja otin töihin evääksi vain pari hedelmää. Näin oli paljon parempi, sillä suorastaan vihaan syödä töissä. Mä kun haluaisin nimenomaan nautiskella ruuasta, syventyä syömisen aikana johonkin hyvään lehteen ja ottaa kaikin puolin kaiken ilon irti siitä, että saa syödä. Töissä se syöminen on aina sellaista väkinäistä, on kiire ja muiden seura ahdistaa. Faktahan on se, että minun on 8 tunnin päivinä vähän pakko syödä töissä, jotta jaksan. Siksi ihmiset nyt yleensä syövät. Minä taas taidan enemmän elää syödäkseni, kuin syödä elääkseni... Syön, koska voin tehdä niin. Olen syömättä, jotta laihtuisin. Noh, onneksi sentään pääsin livistämään kotiin sopivasti kahvien alta, jossa olisi ollut tarjolla kakkua ja laskiaispullia. Tosin niitäkin piti mulle tyrkätä mukaan kotiin viemisiksi, mutta mikäpäs siinä, kun V tosiaan otti ne vastaan ilomielin. Hyvältä se pulla kyllä kieltämättä näytti, mutta olisi se vaan ollut liian pelottava juttu suuhun pistettäväksi.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurttia (304 kcal)

Välipala: Omena, päärynä (102 kcal)

Ruoka: Papu-kasvis -laatikkoa (229 kcal)

Välipala: Porkkanoita, omena, päärynä (220 kcal)

Iltapala: Cottifrutti päärynä-vanilja (90 kcal)

Yhteensä: 945 kcal
Huh, tuntuu, että olen nytkin ihan ähkyssä, vaikka kalorit ovat aivan liian alhaiset. Tuon cottifrutinkin aion kohta syödä ihan vain siksi, että on pakko syödä vielä jotakin :/ Kyllä noilla porkkanoilla vain itsensä melkoiseen ähkyyn saa -nytkin söin niitä 420 grammaa. On se vain aika paljon, mutta enemmänkin varmasti menisi, jos vain antaisin itseni niitä loputtomiin syödä. Olen nimittäin edes vähän yrittänyt niiden käyttöä rajoittaa, koska rajansa kai kaikella? Eilenkään en syönyt porkkanoita ja se on mulle paljon se!

Järki sanoo mulle, että ottaisin vielä jotakin iltapalaa. Mutta miksi syödä, jos ei ole nälkä? Nyt kun ei ihan oikeasti ole kyseessä mikään "pystyn kyllä kituuttamaan aamuun" -meininki, vaan maha on ihan oikeasti täynnä. Ja silti toisaalta tiedän, että nuo kalorit ovat niin naurettavan pienet, että se ei varmasti mulle hyvääkään tee. Jotenkin kuitenkin uskon, että kaiken tulisi olla lähtöisin minusta, jos haluan tervehtyä tästä sairaudesta. Eli ei pakottaa itseään syömään jonkin tietyn kalorirajan mukaan, vaan syödä silloin, jos on nälkä ja sopivan verran, jotta se nälkä lähtee pois. Hmm, sekavaa. En nyt tunnu saavan tolkkua edes itsestäni.

Huomenna karkkipäivä ja tarkoitus olisi päivällä laittaa V:n kanssa jotakin hyvää ruokaa. Taidan jättää tänne kirjoittelun siis huomenna väliin, nauttia karkeista ja levätä oikein kunnolla. Jospa kaloreitakaan ei tulisi laskettua, kun kuitenkin tiedän, että illalla syön karkkia ja "tavoite -arvoihin" en yllä siis joka tapauksessa. Katsellaan, vois tehdä mulle ihan hyvää, jos en koko ajan olisi kiinni taskulaskimessa ja hakkaisi siihen ulkomuistista jotakin omenan ja porkkanan energiamääriä pakonomaisesti...