Taas pyörähti uusi työviikko käyntiin. Ja ihan hyvin pyörähtikin, työpäivä meni oikeastaan yllättävänkin nopeasti. Enää muutama viikko, ja sitten edessä edes vähän lomaa. Niin ja valmistuminen, hui. Onhan se vähän pelottavaa, vaikka sitä niin kovasti odottelenkin. Mutta eipähän ole sen suhteen enää mitään tekemättömiä hommia, joten sen puolesta aika stressitön olo.

Aamulla en jaksanut vaakailla, olo kuitenkin oli ihan jees. Ihan törkee nälkä oli kyllä yöllä ja aamulla koiran kanssa ulkona ollessa, hyvä kun pystyssä pysyin :/ Ja silti olin salaisesti niin pirun tyytyväinen. Onneksi syön edes aamulla leipää, joka nyt kuitenkin on edes vähän ruokaisempaa. Aika nopeasti se olo siitä taas jälleen kerran koheni ja töissäkään ei nälättänyt oikeastaan missään vaiheessa. Evääksi mulla oli tosiaan sitä kasvissosekeittoa ja se oli kyllä ihan ylihyvää :) Just mun makuun sopivaa, vielä kun saisi sen rakenteen tasaisemmaksi, niin en varmaan enää muuta söisikään!

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (276 kcal)

Lounas: Kasvissosekeittoa, omena (183 kcal)

Välipala: 2 kiiviä (73 kcal)

Päivällinen: Ruispuuroa, mustikka-jogurtti, omena, 3 hapankorppua (savulohi-sulatejuustoa) (314 kcal)

Iltapala: Porkkanoita, kevyt vadelmajäätelö (169 kcal)

Yhteensä: 1015 kcal

Taas tuntuu siltä, kuin olisin syönyt liian paljon. Just joo, koirankin kanssa käytiin tänään pitkällä lenkillä ja se otti todella kovasti voimille. Niin että miksiköhän? Ärsyttää ihan älyttömästi, kun pystyy kyllä järkeistämään tietyt asiat ja näkemään ne ihan selkeästi, mutta käytäntö ja oma tekeminen on jotain ihan muuta. Ja koko ajan ajattelen, että sitten valmistujaisten jälkeen alan syömään vähän paremmin, vaikka tiedän ihan hyvin, ettei se niin helppoa ole. Muutenkin hirveä stressi siitä, että juuri valmistujaisissa mun pitäisi olla mahdollisimman laiha, kun näkee taas pitkästä aikaa ystäviä ja sukulaisia. En niin haluaisi pilata sitä päivää tuollaisilla ajatuksilla.

Heräsin viime yönä vain sanoakseni V:lle rakastavani häntä. On ihanaa, kun taas tunnen asioita. Lisäksi huomaan käyttäytyväni koiraani kohtaan ihan eritavalla, en enää tiuski ja ärsyynny sen tekemisistä ja sitäkin pientä kultaa tekee mieli vain halia ja pusia. Voi kun sille voisi kertoa omasta olostaan. Että ei ole sen syy, jos olen pahalla päällä.