Näin viime yönä sellaista unta, jossa olin jollain ravitsemusterapeutilla (tai vastaavalla) ja hän sanoi, ettei ole ihme jos vain lihon ja lihon, koska syön niin paljon. Ja että mulla olisi erityisesti varaa laihtua juuri rintojen kohdalta! Toisessa unessani olinkin sitten parhaan kaverini kanssa menossa elokuviin ja sitä ennen mentiin ostamaan irtokarkkia. Hamusin karkkeja pussiin ihan maanisena ja kun vein pussin vaa`alle, niin se painoi monia kiloja. Kun sitten rupesin hädissäni vähentämään karkkeja pussistani, niin kaverini ahdistui ja sanoi, että miks mun pitää olla tällainen syömishäriöinen.

Aamulla oli ihan jees olo, joten menin vaa`alle; aamupaino 44,2 kg. Höh. Ei mitään pudotusta, jopa hienoista nousua sunnuntaista, vaikka olen ihan heikkona nälästä melkein koko ajan. Ja en varmasti syö liikaa. Tottakai mieleen hiipii ajatukset säästöliekistä ja niin edelleen, mutta pitää nyt vaan seurailla tilannetta. Ja hei, eihän yksi kiloa voi elämää kaataa? Onko sillä nyt niin paljon merkitystä, että painanko 44 vai 43 kiloa?

Kyllä sillä vaan on. Valitettavasti.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + mustikoita, omena (190 kcal)

Lounas: Kaura-ruispuuroa, 2 omenaa (200 kcal)

Välipala: Cottifrutti puolukka, 2 mandariinia (156 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, 10 kalkkunaleikkelettä, kurkkua, 4 porkkanaa (292 kcal)

Iltapala: Rasvatonta mansikka-vaniljajogurttia, 2 omenaa (223 kcal)

Yhteensä: 1061 kcal

Olen edelleen siinä mielentilassa, että pidän lauantaina karkkipäivän ja muutenkin olen laskematta. Mun on nyt vaan ihan pakko löysätä pipoa! Tolkutan itselleni, että a) en liho yhdestä karkkipussillisesta ja b) ansaitsen sen karkkipäivän. Ja silti päällimmäinen tunne on vain se, että olen itsekuriton ja epäonnistunut läski, joka ei ansaitse mitään hyvää, ennen kuin painaa 43 kiloa. Kuka vois vaientaa nämä ilkeät ajatukset pääni sisällä?