Vitsi kun on taas ollut vaikeata syömisten kanssa. Välillä ei vain oikeasti jaksaisi tätä paskaa enää, huh huh. Sitten taas esim. tänään olen ollut hyvällä tuulella ja syöminenkään ei ole juuri stressannut. Mutta tosiaan eilinen oli ihan täysi katastrofi, kaikki oli niin vaikeaa, että ilalla vaan hajosin V:lle, itkin, huusin, halusin kuolla. Ja sitten hetkessä olo taas parani, kuin salaman iskusta. Kyllä tässä alkaa pelätä jo oman mielenterveytensä puolesta...

Eilen käytiin tosiaan viemässä jo tavaroita uuteen asuntoon, oltiin siis koko päivä reissussa tien päällä. Koulusta soitin V:lle, että kävisivät ostamassa mulle Hesburgerin kanasalaatin, jotta saisin jotain syömistä, sillä en ollut syönyt kuin aamupalan. Kun minua kuitenkin tultiin hakemaan, niin äiti kertoi, että mennään kaikki porukalla ABC:lle syömään ennen reissuun lähtöä, sillä muidenkin kuin minun tarvitsee syödä. Ok, pienoinen ahdistus jo iski päälle, mutta ajattelin, että eiköhän sieltä kuitenkin jotain sopivaa syötävää löydy.

ABC:llä kuitenkin ahdistuin ihan järjettömästi. Tilanteesta tehtiin sellainen, että valitkaa nyt äkkiä jotain syömistä hopihopi, joka nyt ei mulle sovi alkuunkaan. Yritin siinä sitten jotain salaattia valita, mutta äiti siinä kuitenkin suositteli noutopöytää, kun ne salaatit oli niin kamalan kalliita. Muut oli jo kassalla, kun minä vasta mietiskelin mahdollisia tuotesisältöjä. Kassalta sitten vain mulle huudeltiin, että mitä ottaisin. Hurja ahdistus. Jotain yritin siinä sönköttää, että yritän näitä salaatteja tässä valita yms. (olivat siis ihan sellaisia ruokaisia salaatteja). Isäpuoli sitten vain kassalta huusi, että no ota vaikka se salaattipöytä, ja maksoi ruokamme. Noh, eipä tarvinnut kaloreita pelätä enää sen jälkeen, kun siinä salaattipöydässä oli porkkanaraastetta, kurkkua, tomaattia, kaalia + jotain epämääräisen näköistä, jota en halunnut ottaa. Mulle tuli oikeesti NIIN paha mieli. Olen ehkä vaikea, hankala, enkä uskalla syödä mitään, mutta ei se silti sitä tarkoita, että pärjäisin koko päivän jollakin kurkulla ja porkkanalla! Itkuhan siinä tuli ja nieleskelin ne rehut siitä aika vähin äänin. Äiti kysyi, että miksi en ottanut leipää, miksi lohikeitto ei kelvannut mulle (niinkuin oli muille kelvannut) yms. ja en enää siinä vaiheessa jaksanut muuta kuin tiuskia takaisin. Seurauksena tietenkin äidin totaalinen vittuuntuminen minuun ja entistä huonompi fiilis.

Alkumatkasta sitten vain itkiskelin ja söin V:n mulle evääksi ottamia porkkanoita ja mandariineja. Olipas kyllä todella tukeva olo. Onneksi loppureissu meni ihan ok ja mielikin parani uuden asunnon ollessa niin valtavan ihana. Mutta kun illalla tosiaan vasta tulimme kotiin, niin ei ihme että sitten lopulta hajosin, koska nälkä oli valtava ja olo järjettömän huono, mikä nyt on omiaan saamaan minut pimahtamaan. Onneksi oli minikarkkipäivä ja sain sitten myöhäsellä vaniljafudgeja kera Lostin. Se todella pelasti päivän!

Tänään on tosiaan ollut ihan hyvä päivä, ahdistuskin suhteellisen minimissä. Tosin painoa on vähän tullut pohdittua -eilen se oli 45,3 ja tänään 45,2. Jotenkin tuntuu ihan norsulle, vaikka en sitä oikeasti olekaan. En vain tajua, miksi en laihdu, vaikka olen ihan oikeasti syönyt vähän tällä viikolla. Noh, turha kai sitä tässä on murehtia, mutta ärsyttää vaan ihan pirusti, kun en pääse pysyvästi alle 45:n :/ Tosin maha reistailee edelleen, niin suuntaa jos toiseenkin. Esim. tänään mulle tuli ruuan jälkeen ihan tajuton mahakipu, jonka jälkeen piti juosta vessassa useampaankin otteeseen...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurtti (260 kcal)

Ruoka: Puuroa, kananmuna, omena (275 kcal)

Välipala: Omena (75 kcal)

Päivällinen: Jogurttia, 3 mandariinia, porkkana (239 kcal)

Iltapala: 2 porkkanaa, mandariini, omena (233 kcal)
Yhteensä: 1082 kcal
Huomenna kylään syömään ja illalla tupareihin. Ahmimista en pelkää, mutta kyllähän tuollaiset tilanteet ahdistavat aina. En haluaisi syödä mitään, koska se on tavallaan turhaa. Jos herkuttelen, haluan tehdä sen maksimaalisella nautinnolla, eli kotona telkkarin ääressä Candy King -pussi kourassa. Että näin. Pitää nyt kovasti toivoa, että sillä ruualla edes tarjottaisiin salaattia yms. jolla saisi lautasensa täyteen... Sairasta, että tällaista pitää spekuloida näin paljon etukäteen.